Asiallista maahanmuuttokeskustelua?

Alla mielipidekirjoitukseni sanomalehti Keskisuomalaisessa perjantaina 29.4.2011. Kirjoitin ja lähetin tekstin heti keskiviikkona Hakkaraisen härövideon nähtyäni, mutta perjantaina se ei tietenkään enää tuonut aiheen ympärillä kuplivaan keskusteluun mitään radikaalisti uutta.

Kirjoitus löytyy myös KSML:n verkkosivuilta, jonne lahjomaton Suomen kansa on lähettänyt hienoja ja älykkäitä kommentteja. Ensimmäinen alkaa näin:

Aina silloin tällöin KSML julkaisee opiskelijoiden kirjoituksia, joka panee kysymään, että missäs vaiheessa ne opinnot ovat, meinaatko valmistua ettei käy niin kuin Touko Aallolle, joka joka opiskeli pitkään yliopistossa valtion opintotukivaroin, mutta ei valmistunut koskaan, koska politikoi, ei oikeasti opiskellut.

Mutta tässä siis itse teksti:

Asiallista maahanmuuttokeskustelua?

"Kaikenmaailman muslimit täällä hilluu", kommentoi Helsingin Sanomien videolla tuore viitasaarelainen perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen Suomen maahanmuuttotilannetta.

Turvapaikkaa anovat "neekeriukotkin" joutaisi hänen mielestään käännyttää rajalta takaisin.

Perussuomalaiset maahanmuuttokriitikot ovat vuosien ajan todistelleet, etteivät he ole rasisteja, ja valittaneet, ettei avointa, rehellistä ja asiallista keskustelua pakolaispolitiikasta saa ongelmia hyssyttelevässä Suomessa käydä. Tämäkö sitä asiallista ja ei-rasistista maahanmuuttokeskustelua sitten on?

Perussuomalaisten vaaliohjelma määrittelee puolueen toiminnan taustalla oleviksi arvoiksi muun muassa oikeudenmukaisuuden, inhimillisyyden ja tasa-arvon. Hakkaraisen esiintymisen perusteella näyttää siltä, että tietyt ihmisryhmät ovat perussuomalaisten mielestä sittenkin tasa-arvoisempia kuin toiset.

OSKARI RANTALA
opiskelija ja pätkätyöläinen Jyväskylä

Lisää urpoja takapihalleni

Neste Oil Rally Finland täytti viikonloppuna kotikaupunkini Jyväskylän ihastuttavaan eleganssiin. En asu keskusta-alueella ja välttelin sitä aktiivisesti, joten säästyin varmasti pahimmalta, mutta pääsin silti osingoille Keski-Suomen tärkeimmän kesätapahtuman hyvästä meiningistä lähimetsässäni ajettujen Laajavuoren erikoiskokeiden ansiosta.

Ne eivät ole kuuluneet ohjelmistoon 16 vuoteen, joten hetki oli kuulemma historiallinen ja tärkeä. Hauskaa riitti, sillä ralliautojen riipivän metelin ja pakoputken paukahdusten (jotka kuulostivat siltä kuin joku olisi ampunut metsässä tykillä) lisäksi pusikosta kantautui säännöllistä, kummallista ja sanatonta kännistä mölyä.

Jyväskylän kaupunki tuki tapahtumaa neljännesmiljoonalla. Tästä summasta tosin pitäisi (joidenkin kaaosteoreettisten laskelmien mukaan) saada ralliin liittyvinä tuloina takaisin kaupungin kassaan vähän yli puolet. Yrityksetkin hyötyvät ralliturismista kovasti. Ja hei: 50 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa seuraa kieli pitkällä Laajavuoren pusikoiden draamaa. Sen merkitystä koko Keski-Suomelle ei voi rahassa mitata, hyperboloi päivän Keskisuomalaisen pääkirjoitus.

En epäile NORF:n myönteisiä taloudellisia vaikutuksia Jyväskylälle (en ainakaan yhtä paljon kuin oletettuja imagopoliittisia vaikutuksia), mutta vihaan silti tapahtumaa aika intensiivisesti. Vaikka melusaasteet, ralliurpojen invaasiot ja muut ikävät lieveilmiöt jätettäisiin laskuista pois, en voi olla ajattelematta sitä, että autoilun ja kasvihuonepäästöjen tuottamisen glorifiointi ylläpitää epämiellyttäviä ja vahingollisia asenteita. Vähän kuin jotkut missikisat.

Niinpä osallistuin eilen rallivastaiseen Reclaim the Streets -kadunvaltaustapahtumaan, josta tykätään netissä:

Täytyy kuitenkin kehaista, että viherpiipero-kommunisti-idiootit, joilla on asiat liian hyvin ja aikaa rutista pikkuasioista, järjestivät oikein mukavat bileet ja aurinkoisella Kauppakadulla oli hauskaa istuskella piknikillä. Myös silmät suurina, alaleuka polvissa ja (ajoittain) keskisormi pystyssä ohi kulkeneet rallituristit olivat hupaisaa katseltavaa.

Oma arvaukseni on -- ikävä kyllä -- kuitenkin, etteivät kaikki mukana olleet välttämättä olleet kommunisteja. Ja kaikkien asiat eivät -- ikävä kyllä -- välttämättä edes ole hyvin. Säästökuurilla olevassa kaupungissa tilaa riittää (muille kuin maksukykyisimmille) ihmisille vähän ja elinkeinoelämän tarpeisiin vastaavasti sitäkin enemmän. Tämä oli kadunvaltauksenkin teemana, ja mielenosoituskulkueen kärjessä keikkunut Kaupunki meille! -lakana liittyi tähän keskusteluun.

Menneinä vuosina tapahtuman järjestäjät ovat kuulemma hukkuneet tappouhkauksiin. Tällä kertaa jännitys rajoittui oheisessa kuvassa näkyvään kulkueen läpi ajaneeseen moottoripyöräilijään ja yhteen vallatulle kadulle nakattuun kananmunaan. Sohwin terassilta joku huusi: "Menkää oikeisiin töihin!"

Reclaim the Streets on nuorten ihmisten poliittista toimintaa, jota kaikkialla muistetaan aina kaipailla, mutta joka ei sitten olekaan enää hyvä juttu, kun se todella tapahtuu. Jyväskylän kunnallispolitiikan Cobra Commander, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pauli Partanen, väläytti Keskisuomalaisessa, että kaupunkilaiset voivat vaikuttaa asioihin riittävästi poliittisen järjestelmän puitteissa joka neljäs vuosi. Eli suomeksi: olisitte voineet pysyä kotona ja olla hiljaa.

Opiskelijapainotteisen populaation takia suuri osa nuoremmista jyväskyläläisistä ei kuitenkaan tule ottaneeksi tai ei edes voi ottaa osaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kunnallisvaalipäivänä. Reclaim the Streetsin kaltaisissa tapahtumissa se onnistuu, joten ne voisi ottaa hieman vakavammin.

Ralleista kirjoitteltiin myös Lavastekaupungissa -- pompöösistä tyylistä päätellen mahdollisesti pienessä hiprakassa.

Rebel, rebel, party, party

Suosikkipuolueeni Vasemmistoliiton puoluekokous järjestetään 500 metrin päässä kotioveltani Rantasipi Laajavuoressa (eli paikassa, jossa on juhlittu ennenkin). Olen talkoolaisena ja otan (muutamien muiden ihmisten kanssa) kuvia puoluekokousblogin myriadintriviaaleihin juttuihin.

Kokouksessa pidettiin paljon puheita, joille olisi voinut taputtaa vähän vähemmän. Esko-Juhani Tennilä puolusti yleistä asevelvollisuutta (ettei tarvitse liittyä Natoon), pohjanmaalaiset purnasivat turkistarhauksen vastustamisesta, ammattiyhdistysjäärät vaativat puoluetta olemaan enemmän samaa mieltä ammattiyhdistysliikkeen kanssa ja joku meuhkasi presidentti-instituutiota vastaan O.W. Kuusinen -sitaateilla.

Järkeviäkin puheita oli kyllä, ja niitä piti muun muassa edellisessä kuvassa esiintyvä komea mies, Jyväskylään perustamamme uuden puolueosasto Tulevan vasemmiston puheenjohtaja Tero Toivanen. Jos minulla ei olisi ollut koko ajan toisessa kädessä joko kameraa tai hiirtä, niin olisin taputtanut myös niille nuoremmille kokousedustajille, joilla oli sanottavaa tasa-arvosta, perustulosta, lähidemokratiasta ja kansanedustajien kausien rajaamisesta kahteen peräkkäiseen.

Paavo Arhinmäen puhekin oli hyvä. Se sanoi esimerkiksi, että "en halua onnea, haluan rahaa".

Puheiden ja virallisen keskusteluosion jälkeen päivä sai surrealistisen käänteen. Varapuheenjohtajan paikoista ja puoluesihteerin pestistä kisaavia naamoja haastattelivat oheiset kaksi Peppi Pitkätossu -impersonatoria, joiden kysymyksistä suurin osa oli aivan tautisen pimeää mikä eläin olisit -settiä. En hirveästi innostunut. Piti hieroa ohimoita. Ehkä tämä oli nyt sitä ihmiskasvoista sosialismia.

Huomenna jatkuu.

Meikä aina lukkee jotain hyviä blogi juttuja

Luin äsken kaksi mielenkiintoista poliittisluonteista blogikirjoitusta kahlatessani itseni Bloglinesissa taas ajan tasalle.

Jaan ne kanssanne:

Skotlantilainen scifi-kirjailija Charles Stross kirjoittaa vapautetusta kuolemansairaasta terroristista ja yhdysvaltalaisesta mentaalimaisemasta:

There is a cancer in the collective American soul — a mercy deficit that has in recent years grown as alarmingly as the budget deficit.

Opiskelijatoverini Tero Hannula kirjoittaa IRC-galleriasta ja suomalaisesta mentaalimaisemasta:

ÅNNI sanoo (0:43):
meikä aina tekkee niitä vaalikone juttuja
Heini sanoo (0:43):
joo meikäki
ÅNNI sanoo (0:43):
ja aina tulee joku kokoomuslaine

Kyber-Klux

No niin. Olen aloittanut siviilipalveluksen Tampereella ja rahdannut 40% vaatteistani, 5% kirjoistani ja 50% kahvinkeittimistäni Härmälän opiskelijatalon toisen kerroksen ahtaahkoon yksiöön, jonka Tampereen yliopiston ylioppilaskunta asunnokseni osoitti. Pientä pakettiauton ajelua ja toimistossa päivystämistä lukuun ottamatta kaikki hommat ovat olleet oikein mukavia, eikä tässä vaiheessa yhtään kauhistuta, että tätä pitäisi jatkaa 11 kuukautta.

Ja oikeasti -- kuka voi sanoa pahaa sanaa työstä, jossa ensimmäiseksi laitetaan kirjoittamaan retrohypejuttua Action Force -sarjakuvasta?

(Action Force / G.I.Joe oli ensimmäinen sarjakuva, josta lapsena toden teolla innostuin. Keräsin kaikki Suomessa ilmestyneet lehdet, ja -- kuten niitä viikonloppuna selaillessani huomasin -- muistan edelleen massiivisen määrän juonenkäänteitä ja jopa vuoropuhelurepliikkejä ulkoa.

Äkkäsin PirateBaystä myöskin kaikki lehden amerikkalaiset alkuperäisnumerot sisältäneen torrentin, ja olin haljeta nostalgiasta lukiessani suomalaisissa lehdissä julkaisemattomia tarinoita. Hädin tuskin muistin maanantaina mennä taas töihin.)

Mutta vähät siitä, mitä olen muualle kirjoitellut. Tarkoitukseni oli kirjoittaa tänne pakolaisista ja Jussi Halla-ahosta.

Satuin nimittäin googlaamaan asuinpaikkaani eli mainittua "Härmälän opiskelijataloa". Sain tulokseksi Homma-foorumin turvapaikkakeskusseurantathreadia ja samanhenkistä Vastaanottokeskusinfo-sivuston maahanmuuttomehutusta. Alakerrassa talon päädyssä ilmeisesti asuu maahanmuuttajia.

Selasin huumorintajun heiketessä muutamat sivut Halla-aho Jugendin kokoamia lehtileikkeitä ja maahanmuuttokriittistä ("mutta siis eihä me niinku mitään rasisteja") hourintaa tyyliin:

Tervetuloa Ruovedelle.Viihtyvyys on mennyt täysin kun ei tunne enää edes asuvansa Suomessa.Ihmettelen vaan että kuka enää haluaa tulla Ruoveteen kesälomallaan,mökkeilemään tai asumaan kun rauhallinen idylli on tuhottu täydellisesti.

Ja sitten:

Sitä saa mitä tilaa..

Ja linkki Ilta-Sanomien pahoinpitelyuutiseen. Ja sitten sivukaupalla lisää sitä samaa. En osaa päättää, ottaako enemmän päähän se, että tuollaisia ihmisiä on olemassa ylipäätään, vaiko se, että ne ovat silloin tällöin huolissaan ihan oikeasta asiasta (eli suomalaisen sosiaalipolitiikan suunnasta), mutta tuhlaavat energiansa jostain niin turhanpäiväisestä asiasta kuin pakolaisista, kehitysavusta ja moskeijoista vaahtoamiseen.

Päivän Hesarissa kerrottiin, ettei Jussi Halla-aho ole käyttänyt valtuustossa yhtään puheenvuoroa, ja Homma-foorumilla puhutaan siitäkin. Tietysti hyvin asiantuntevaan sävyyn.

Jussi ei tosiaan ole mikään pälättäjä vaan puhuu vähän mutta asiaa,

toteaa nimimerkki "IDA", ja "Teemu Lahtinen" säestää:

Minusta se on positiivista, että tuli taas vähän julkisuutta :) Jos Jussi olisi pitänyt pari-kolme puhetta valtuustossa, ei tätäkään uutista olisi tehty.

Ei-verkosto

Yliopistoilla ympäri maata on ollut inspiroivaa toimintaa huomenna eduskuntakäsittelyyn tulevaa yliopistolakiesitystä vastaan. Jyväskylän epäformaali toimintaverkosto löytyy täältä näin, KSML:n uutinen eilisestä keskustelutilaisuudesta täältä ja muutama näpsäisemäni valokuva tapahtumasta täältä.

Naapuriyliopistoista on tarjolla myös audiovisuaalisia elämyksiä yliopistolakiin liittyen.

Helsinki:



Tampere (liuta videoita puheista täällä, tuossa alla paras näistä):

Potkitaan kumoon päättäjän palli, jos mielissä siintää vain kortteliralli

Muutama hutera valokuva eilisestä parkkihallinvastaisesta mielenosoituksesta ja alkuviikon banderollinaskartelijaisista. Kuten näistä ehkä näkyy, niin siellä oli jo vähän turhan pimeä objektiivini suurimmalle aukolle, enkä ole vielä treenaillut asetusten säätämistä ulkoilmaolosuhteisiin niin paljon, että hommat hoituisivat rutiinilla.

Oli miten oli, tapahtumasta on verkossa tarjolla journalismia ja videokuvaa.

Ja huomatkaa "Pakkia parkkihallille" -banderollin alimmainen tekstirivi, jonka olen maalannut ihan oikealla pensselillä ihan itse (kirjaimet oli kyllä piirretty siihen valmiiksi).

Sisäinen feminismini on Karibialla lomalla

Radiossa on joku feministiohjelma, jota en ole koskaan kuunnellut (koska en kuuntele radiota). Liityin kuitenkin kutsusta facebook-ryhmään ja kävin tekemässä Yleisradion sivuilla femakkotestin.

Sain oikein kahdeksan kymmenestä, mikä johti seuraavanlaiseen tuomioon:

Sinulla on pari juttua vielä vinossa, mutta kohta olet pösöttämässä barrikaadeilla asioiden parantamisen suhteen. Et vielä osta koko pakettia, mielestäsi feministit meuhkaavat liikaa ja ovat liian aggressiivisia, mutta huomaat ajattelevasi monesta samalla tapaa kuin Moilanen.

Sisäinen feminismisi saattaa olla Karibialla lomalla, mutta kyllä se sieltä arkeen kolahtaa takaisin.

Haksahdin mm. epäilemään mieskiintiöitä naisvaltaisilla aloilla feminismiksi, mutta kuulemma

tasa-arvoa ei ole miesten oikeuksien tukeminen alipalkatuilla naisten aloilla; se vie naisia syvemmälle palkkakuoppaan.

Perustelun taustalla voi olla järkeväkin ajatus, mutta näin esitettynä se ei kuulostanut ihan aukottomalta. Millä perusteella naisvaltaisten alojen työntekijöiden sukupuolijakauman oikaiseminen vie naisia palkkakuoppaan? Eikö naisten palkkakuoppa johdu nimenomaa siitä, että jotkut alat ovat niin naisvaltaisia? Hä?

Se on lehdessä; se on totta

Olen keskiviikkona 4.2.2009 ilmestyneiden Kansan Uutisten (taka)kansikuvapoika. Etusivulla on tuommoinen hämmentävä teesi.

Artikkeli on ainakin toistaiseksi luettavana lehden kotisivuilla täällä näin, ja se näyttää lehdessä tältä:


Jos tunnet artikkelin jäljiltä tarvetta avautua, niin asian voi hoitaa tässäkin, mutta mieluummin KU:n sivuilla.

Poliittinen tilannekatsaus

Harrastin viime viikolla poliittista toimintaa seuraavasti:

1) Keskiviikko: nuorisolautakunnan kokous, jossa päätettiin poistaa nuorisotilojen käyttömaksut nuorisotyötä tekeviltä järjestöiltä ja nuorten omilta ryhmiltä, eikä sitten juuri muuta. Kokous oli uuden lautakunnan ensimmäinen, joten virkamiehet yrittivät takoa lautakunnan jäsenten kalloihin vähän tietoa siitä, että mitä kaupungin nuorisotoiminta oikeastaan on. Lisäksi oli pientä manailua siitä, että vaikka nuorisopalveluihin käytettävä rahoitus per asukas on noussut vanhan kaupungin luvuista, niin Jyväskylä on kuitenkin suurten kaupunkien listan häntäpäässä.

2) Torstai: ylioppilaskunnan edustajiston kokous, jossa estin kahden vuosijuhlien megalomaanistamiseen tähtäävän aloitteen ottamisen käsittelyyn teknisellä verukkeella (aloitteet oli jätetty liian myöhään). Olihan se vähän epäurheilijamaista, mutta vuosijuhlat on kuitenkin yksi suurimmista yksittäisistä vääryyksistä, jotka ylioppilaskuntatoiminnassa ottavat itseäni pattiin, ja niiden käsittelyyn olisi mukava saada valmistautumisaikaa vähän enemmän kuin puoli minuuttia. Lisäksi käsiteltiin paria muuta aloitetta ja päätettiin seuraavan kehy-projektin rahoituksesta. Pitkään aikaan ensimmäinen edustajiston kokous, jossa en ollut yhdessäkään äänestyksessä häviävällä puolella.

3) Lauantai: Vasemmisto-opiskelijoiden hallituksen kokous. Sauhusimme kofeiinipäissä (kahvi keitettiin kattilassa) paperille kannanoton nimeltä Yliopistolain uudistus epädemokraattinen farssi. Se käsittelee yliopistolakia (no shit).

4) Sunnuntai: Vasemmistoliiton Jyväskylän kunnallisjärjestön kokous, jossa päätettiin kanta muutamiin asioihin ja käytiin mielenkiintoista keskustelua.

Sen lisäksi olen seurannut mielenkiinnolla hirveän urkintalain vastaista liikehdintää. Ja otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja irtisanoin Elisa/Kolumbuksen kännykkäliittymäni, koska nettisensuuria kannattavan yhtiöin asiakkaana ei pitäisi olla kenenkään.

Tuli tavallaan aktiivinen olo, vaikkei maailma mitenkään havaittavasti paremmaksi viime viikolla muuttunutkaan.

Suurta collaashitaidetta

Tein muuten joulun alla kansikuvan Vasemmistonuorten Keski-Suomen piirin tiedotelärpäkkeeseen, katsokaas. Sen lisäksi kirjoitin julkaisuun lyhyen selostuksen vasemmistonuorten menestyksestä kunnallisvaaleissa.

Valtauksen kaikuja

Tänään on Vanhan valtauksen 40-vuotispäivä, ja sen kunniaksi rakennus vallattiin eilen uudemman kerran. Tarkempaa tietoa tarjoaa mm. kumouksellisten avaama blogi. Heidän tehtailemaansa Vallankumous-Ylkkäriä voi lukea täällä.


Kapinan kaiut ulottuvat siinä mielessä blogosfäärin tällekin reunalle, että eilissäpäivänä suosituin hakusana, jolla tähän blogiin kukaan eksyi, oli "Ilpo Puhakka" -- lähinnä kai siksi, että HS.fi:n uutisessa hänet mainitaan uuden organisoitumassa olevan opiskelijaliikkeen tiedottajaksi. Hänhän on se jossain vaiheessa Jyväskylässä journalistiikkaa opiskellut tyyppi, josta mainitsin yhden blogikommentin sivulauseessa vuosi sitten edustajistovaalien alla.

Tälläkin mediahuomiolla olen näköjään Google-haun viides Ilpo-osuma. G-imperiumin algoritmi suodattaa edelleni vain internetin kolme tärkeintä sivustoa, eli hs.fi:n, skp.fi:n ja facebook.comin.

Sosialismia ja Ressua

Olen lukenut viime päivinä sosialistista tietokirjallisuutta ja Tenavat-sarjakuvia (lähinnä vessassa käydessäni, mutta se kertoo enemmän minusta kuin näistä kirjoista).



Olin kaavaillut Paavo Arhinmäen Punavihreän sukupolven lukaisemista sen ilmestymisestä saakka, mikä on vähän perverssiä, koska siitä on aikaa jo pari vuotta ja itse kirjan kahlaamiseen tuhraantui lopulta vain jokunen tunti. Kirja oli parhaimmillaan oikein innostava, vaikka Arhinmäen lapsuuden Helsinkiin sijoittuvat muistelukset tai graffiti- ja jalkapallomehutukset eivät aina niin kiinnostaneetkaan. Sen sijaan angstaus vasemmistoliiton nykytilasta ja tulevaisuudesta, aktivistiuutisoinnista, paskaduuneista ja vihreiden politiikasta oli oikein antoisaa.

Taiteilija Teemu Mäen "Mitä on sosialismi nyt?" -artikkelista (esseekokoelmassa Näkyvä pimeys) innostuin kuitenkin lopulta vielä enemmän, ehkä siksi että se ei ollut ammattipoliitikon tekstiä, eikä Mäen tarvitse pysyä helpolla konkreettisella tasolla ja niissä asioissa, joihin yksittäinen Helsingin kaupunginvaltuutettu tai kansanedustajakaan juuri voi vaikuttaa.

Ja toisaalta Mäki lähtee kirjoituksessaan liikkeelle niin itsestään selvistä perusasioista, että niiden sanominen vaikuttaa turhalta, mutta esittää ne kuitenkin mielenkiintoisesti. Ensimmäinen kohta hänen sosialistista yhteiskuntaa luotaavassa listassaan on esimerkiksi se, että rikkailla ei pitäisi olla mahdollisuutta ostaa itselleen tai lapsilleen parempaa koulutusta, terveydenhoitoa tai oikeutta (oikeusturvaa tai -apua). Tämä on siinä mielessä ihan selvä asia, että jos pyrkimyksenä on sosiaalinen ja taloudellinen tasa-arvo (niin kuin melkein jokaisen suomalaisen puolueen tavoitteena tuntuu olevan), niin totta ihmeessä, mutta ei tällaisista asioista koskaan kukaan mitään puhu.

Mäen kirjoituskokoelma on muutenkin mielenkiintoinen. Varsinkin sitä surullisenkuuluisaa kissantappovideota ruotivat kirjoitukset ovat silkkaa adamantiumia (ja saivat minut pitämään sitä Suomen historian parhaana poliittisena taideteoksena), mutta ei mennä nyt siihen.

Näiden lisäksi olen lueskellut mm. entisen SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarisen kirjoja (Suomalaisen kommunistin kokemuksia ja Kivimies). Niissä oli vähän enemmän tekemistä, mutta kyllähän nekin siinä istuskellessa sulivat.

Mutta tietysti Schultzin Tenavat olivat vieläkin parempaa luettavaa. Löysin kirjastosta pari ensimmäistä tiiliskiveä The Complete Peanuts -sarjasta, joten aloitin aivan alusta. Mukana oli pari jännää Charles Schulzin elämää valottavaa artikkelia ja haastattelu, joiden avulla tunnelmaan on helpompi virittäytyä ja sarjakuvien neroudesta saada paremmin kiinni. Tenavat tuntuu nyt aika mainstreamilta, mutta silloin joskus 50-luvun alussa julmat ja apaattiset lapset olivat radikaali aihevalinta, kun koko muu huumoristrippiskene oli pelkkää slapstickiä.

Haastattelussa Schulz on viihdyttävän vanha ja katkeroitunut kuin mikä ja muistelee kauhealla angstilla sitä, että piirsi sarjan 50-vuotisen historian aikana yhden kerran muutaman aikuisen yhden golf-kohtauksen taustalle: "I never should have done that."

Ja vielä suurempaan raivoon hän yltyy puhuessaan stripin formaatista ja nimeämisestä:

"...so I had to overcome the fact that I was drawing a space-saving strip under the title Peanuts, which was the worst title ever thought up for a comic strip. It's totally ridiculous, has no meaning, is simply confusing, and has no dignity -- and I think my humor has dignity. Those are two things that have hung over me and I've resented my whole career."

Jännää, suosittelen.

Vaali-inventaariota

Kunnallisvaaliäänet on nyt myös tarkastuslaskettu, eikä oma pottini muuttunut 131:stä äänestä mihinkään.

Lopullisen vaalituloksen perusteella voi tehdä monenlaisia laskelmia. Toisen varavaltuutetun paikkaan olisin tarvinnut 6 ääntä enemmän, ensimmäisen varavaltuutetun paikkaan 16 ääntä enemmän ja valtuutetun paikkaan 24 ääntä enemmän. Tällä äänimäärällä en olisi päässyt valtuustoon mistään puolueesta, mutta varavaltuutetuksi kaikkiin paitsi kristillisdemokraatteihin. Perussuomalaisten ja kommunistien listalla olisin jopa ensimmäinen varavaltuutettu (olettaen tietysti, että kukaan olisi minua kehdannut äänestää, jos olisin perussuomalainen).

Mitä sitten vaaleista jäi käteen (muuta kuin valtuustoryhmän toimintaan osallistuminen sekä mahdolliset luottamustoimet)?

Verenpaine on alkanut tasaantua, blogi on riisuttu vaaligrafiikoista ja -namiskoista ja sain vihdoin tiskattua keittiöön kertyneen järjettömän astiavuoren. Yliopistolla osa vastaantulevista ihmisistä, joita en tunne, vaikuttaa siltä kuin tietäisi, kuka minä olen (tämä voi tietysti olla myös neuroosia). Blogin päivittäisessä kävijämäärässä oli vaalipäivänä kaikkien aikojen ennätys, kun 150 pamahti rikki.

Sen lisäksi (palatakseni vaaligrafiikoihin ja -namiskoihin) pääsin aika kiitettävästi jyvälle eräistä html-kikoista ja blogger-alustan tuunaamisesta, vaikka olenkin aika noviisi.


Kompastelin myös kuvankäsittelyohjelmien kanssa sen verran, että suunnittelin vaaliflyerin ihan itselleni sekä vasemmistonuorten yhteisen Jylkkäri-mainoksen. Molemmat olivat kai ihan onnistuneita. Taskunpohjalle jäi myös muutama rintamerkki pinssikoneen kokeilun jäljiltä, vaikka niitä olisi ehkä kannattanut tehdä jostain muustakin kuin kokoomuksen vaalilehdestä enemmän kuin tuo yksi (joka tosin esittää itse Martti Korhosta). Laitan kokoomuksen vaalivoiton osittain käyttämieni rintamerkkien tiliin.


Mutta joo. Eiköhän vaalien puiminen ala nyt riittää.

131 x 550 = 72050

Vaalit on käyty ja ääniä ropisi laariin 131 kappaletta, mikä riitti näissä olosuhteissa vasemmistoliiton kolmannen varavaltuutetun paikkaan. Jäin listan seuraavaksi parhaasta sedästä vain viisi ääntä.

Suuri kiitos joka ikisestä äänestä. Mahtavaa tietää, että näin moni ihminen pitää minua parhaana naamana melkein 600:sta ehdolla olleesta, kun sen lisäksi oli vielä aika paljon "voisin-muuten-äänestää-mutta-olen-kirjoilla-Äkäslompolossa" -osastoa sekä "voisin-muuten-äänestää-mutta-listan-keski-ikä-pelottaa" -osastoa. Ylen tilastojen mukaan ääniä tuli jopa Säynätsalosta, Tikkakoskelta ja Vaajakoskelta (alueita, joilla en ole ikinä edes käynyt).

Lopullinen vasemmistoliiton tulos oli siis kuusi paikkaa, vaikka parhaimmillaan oltiin ääntenlaskennan väliaikatilastoissa saamassa seitsemän. Yhdessä vaiheessa minä olin minuutin tai kahden ajan kiinni viimeisessä valtuutetunpallissa, mutta se taisi johtua siitä, että ylioppilaskylän alueen äänet räpsähtivät kerralla rekisteriin.

Ikävämpää on puolestaan se, että vasemmistoliitto on ainoa valtuustopuolue (yhden naisen SKP:tä lukuun ottamatta), josta läpi ei läväyttänyt yksikään alle 30-vuotias, vaan nuorin tyyppi on peräti 45. Lisäkseni nuorista ehdokkaista kukaan muu ei ikävä kyllä päässyt varallekaan.

Yritän kuitenkin päästä kaikin voimin vaikuttamaan vaalisivuillani listamiini asioihin niin paljon kuin se on näistä lähtökohdista mahdollista. Monien ehdokkaiden ainoastaan vaalienalusaikaa varten kyhätyt kampanjablogit ja -sivustot varmaankin katoavat aikanaan bittiavaruuden mustaan nieluun, mutta omat tavoitteeni ja mielipiteeni jäävät näkyville myös vaalien väliseksi ajaksi.

Aion myös bloggailla täällä kunnallispoliittisesta harrastelustani, kun aihetta on. Silloin kaikilla teillä 131:llä äänestäjälläni (ja muillakin) on luonnollisesti mahdollisuus heiluttaa kirvestä kommenttiosastolla, ellei käytös miellytä.

Tiivistäen: olen iloisesti yllättynyt ja vielä vähän sekaisin omasta tuloksesta ja hämmentyneen masentunut valtakunnan tilanteesta. Sarjakuvien ystävänä pitäisi tietysti olla hyvillään kokoomuksen vaalikampanjan visuaalisen ilmeen tehosta, mutta tekee tiukkaa.

Vaalikauhua

Tänään on vaalipäivä, eikä äänestystulokseen enää voi kovinkaan suuresti vaikuttaa. Muutaman tunnin kuluttua nähdään, minkälaiseen kannatukseen harrastelijamainen kampanjani riittää, ja täytyy myöntää, että tällä hetkellä jännittää aikamoisen paljon.

Jos haeskelet edelleen sopivaa ehdokasta, niin vaaliteesini ja -tavoitteeni sekä poliittiset mielipiteeni selviävät parhaiten täältä. Myös selvitys vaalirahoituksesta on saatavissa.

Nyt vielä muutama sana hypoteettisista mahdollisuuksistani päästä valtuustoon.

Toisaalta läpimenoon vaaditaan paljon enemmän kuin kaikki potentiaaliset äänestäjät, jotka itse tunnen (130-170), mutta toisaalta tuntemattomilta ihmisiltä on tullut rohkaisevaa palautetta ja äänestyslupauksia, ja täällä blogissakin on palloillut päivittäin yli 20-kertainen määrä ihmisiä normaaliin verrattuna. Sain jo viime syksyn ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa enemmän ääniä kuin olisin koskaan voinut toivoa, ja silloin kaikki kaverinikin olivat ehdokkaina, eikä minulla ollut mitään henkilökohtaista jaettavaa vaalimatskua. Ja sitten taas toisaalta monet potentiaaliset äänestäjäni ovat kirjoilla muualla kuin Jyväskylässä, eivätkä siis voi äänestää.

Eli hankala sanoa mitään.

Se ottaa sitten tietysti eniten pattiin, jos jään vain muutaman äänen päähän valtuustopaikasta. Silloin jokainen lisäsekunti, jonka olisin voinut seisoskella jakamassa porkkanoita ja jokainen ylimääräinen jaettu mainoslappu olisi voinut ratkaista pelin. Enempään ei tällä kertaa kuitenkaan riittänyt millään energiaa, innostusta eikä aikaa.

Sekin on hyvä kysymys, että paljonko olisin voinut saada ääniä, jos naamani olisi ollut Keskisuomalaisen kannessa joka päivä kahden viikon ajan, kuten Jaakko Selinin. En tietenkään ole aivan yhtä komea tai tunnettu, mutta kai sillä jotain vaikutusta on, kun kerran tiukan taloudenpidon ammattilaiset käyttävät moiseen kymmeniä tuhansia (vai maksaako tuollaiset vielä enemmän?).

Lopuksi vielä muutaman herrasmiesliigan jäsenen endorsementit. (Joukosta puuttuvat Allan Quatermain ja Wilhelmina Murray, sillä Quatermain kannattaa Jyväskylän kunnallisvaaliehdokkaista Jukka Torikkaa (sd.) ja Murray arpoo edelleen Paloma Hannosen (vihr.) ja Hanna Eran (komm.) välillä.)

Crawling through the Shadow Zone

Juuri nyt kaipaan kipeästi ääniä kyseenalaisen maakuntalehtemme Keskisuomalaisen varjovaalit-palvelussa. Oman kontribuutiosi voit halutessasi antaa tuossa muutaman sentin päässä oikealla. Äänestää saa siis mistä päin maailmaa hyvänsä. Ainoa rajoitus on, että yhdellä koneella saa äänestää vain kerran päivässä.

Olen tällä hetkellä kuudentena kaikista vasemmistoliiton ehdokkaista, kun listalta olisi varjovaltuutoon täräyttämässä viisi eniten ääniä saanutta. Ohittaisin mielelläni seuraavana keikkuvan tyypin, johon on välimatkaa vaivaiset parikymmentä ääntä -- ja tietysti vielä mieluummin nostaisin koko puolueen äänipottia sen verran, että kuudeskin paikka heltiäisi (tällä hetkellä menettäjä olisi kokoomus, mikä sekin sopii minulle mainiosti).

Reaalisestihan vasemmistoliiton kannatuksella pitäisi saada ainakin kuusi tai seitsemän ja hyvällä mäihällä ehkä kahdeksankin paikkaa 75:stä. Kuusi paikkaa edellyttäisi vain 8% kannatusta, kun viime vaaleissa se oli 8,5%. Ja nythän Uuteen Jyväskylään kuuluu maalaiskuntakin, jossa vasemmiston kannatus on kaupunkia suurempaa.

What the duck is this?

This blog posting is written especially for people who got a flyer like this in the picture and have little or no idea what is it about (and, well, for anyone else willing to listen). There was this web-address, however, and it lead you here.


In short, this piece of paper is political propaganda. There's going to be municipal elections in Finland next Sunday (26th) and I'm one of the people trying to get myself elected to the Jyväskylä City Council.

In case you have the right to vote and feel that you share some of my political beliefs (I will get to them soon), please consider voting number 550 (which is me).

It is possible that you can vote even though you aren't a citizen:

Entitled to vote in the municipal elections are

1) citizens of Finland or another Member State of the European Union as well as of Iceland and Norway who have reached the age of 18 not later than on the day of the election, and whose municipality of residence, as defined by law, is the municipality in question on the 51st day before election day, and

2) other foreigners who have reached the age of 18 not later than on the day of the election, and whose municipality of residence, as defined by law, is the municipality in question on the 51st day before election day, and who at that time have had a municipality of residence in Finland for an uninterrupted period of two years.

If you are entitled to vote you should have got a notice of the elections by mail. Further information on the elections can be found here.

I'm an independent candidate on the list of Vasemmistoliitto, "The Left Alliance", the popular left-wing party in Finland. You can find out more about Left Alliance in here.

But what about me?

My name is Oskari Rantala and I am 23 years old. I study literature and social sciences in the University of Jyväskylä. I am currently working on my final thesis in which I study superhero comics (particularly Alan Moore and Dave Gibbons's Watchmen series).

My political orientation is Green Left: I support modern democratic socialism that incorporates feminist thinking and environmental consciousness. At large, the most urgent task at hand is to protect (and hopefully expand) the Finnish welfare society (or what is left of it) against evil neoliberalist goons who think that most of the public sector should be turned into private enterprise (that would have no interest to increase welfare but to make a profit out of it).

As all socialists, I am for higher taxes (especially for the wealthy) and better standard of living for everybody. And social and economic equality. And environmental responsibility. And peace. And so on.

In case you're interested, the text in the flyer you have (or have not) received goes:

Municipal Elections, October 26th:
OSKARI RANTALA 550
Resistance is permitted. Even in the City Council.

(There's a pun in these two sentences. They resemble the slogan of The Left Youth, a non-governmental political youth organisation. It doesn't translate very well.)

Green & red politics: The society must take better care of both the people and the environment.

Children's, young people's, young adults' and students' welfare must be strengthened: more possibilities for different leisure activities and more funding on the care for mental health and child welfare etc. Young people need more ways to participate in the desicion-making processes of the city.

Pedestrians and cyclists need more space. More streets in the city centre should be made car-free and public transportation should cost significantly less.

The city should run things ethically and ecologically. The city should use more trade products, have more decent working conditions for the city workers and make real efforts to fight climate change.

So, that is my short political agenda in English. Please consider voting for me if you share my views.

All sorts of questions and comments are welcome.

If you have a Finnish-speaking friend at your disposal s/he can probably crawl you through the more thorough account on my objectives and opinions that can be found here.

Vaaliapologiaa ja -tunnustus

Olen hieman kampanjoinut. Jaeskelin tänään kampuksella karkkia, porkkanoita ja propagandaa. Päivän ehdoton kohokohta oli tuntematon henkilö, joka sanoi suunnilleen näin: "Oletsä se Oskari? Äänestin sua juuri äsken."

Keskustelin ohimennen myös Grönionin Touko Aallon ja Marjukan (jonka sukunimestä en ole nyt ihan varma) kanssa siitä, että ovatko Pirkan kitukasvuiset naposteluporkkanat ja lätkäliigamakeiset moraalista jaettavaa ollenkaan.

Lähinnä puhe taisi olla siitä, että mitä tapahtuu ylijäävälle kasville, kun muutaman sentin porkkanapalasia veistellään suuremmista kimpaleista. Niitä ei kuitenkaan (onneksi) heitetä pois, vaan ne menevät sorkkaeläinten ravinnoksi. Mitä karkkeihin tulee, niin niitä valmistaa Leafin Auran tehdas ja ne ovat kotimaista elintarviketeollisuutta parhaimmillaan (paitsi tietty ne hammaspeikot).

---

Se siitä, nyt seuraa järkyttävä tunnustus: Tajusin valehdelleeni Ylen vaalikoneen vaalirahoitusta koskeneeseen kysymykseen, jossa väitin ulkopuolisen rahan osuutta olevan vaalibudjetistani 0 prosenttia.

Sain nimittäin vaalikoneeseen vastattuani "pyytämättä ja yllätyksenä" Keski-Suomen Vasemmistonuorilta vaalirahoitusta 200 euroa, joskaan tuskin käytän siitä kaikkea. Sen minkä käytän, käytän porkkanoihin, karkkeihin, tulostuskiintiöön, osuuteen ylioppilaslehden nuorten ehdokkaiden mainoksesta ja (ehkä hieman typeränä heräteostoksena, mutta menköön nyt kun kerran rahaa on) ilmoituspaikkaan KSML:n varjovaalisysteemistä. Rakas maakuntalehtemme kun ei tarjoa edes mahdollisuutta liittää varjovaalisivustolle linkkiä ehdokkaan kotisivuille (tai mitään muutakaan äänestäjän kannalta mielekästä sisältöä) ilman että siitä maksaa.

Näin ollen ulkopuolisen rahoituksen osuus on siis ruhtinaalliset 100% vaalibudjetistani. Olen totaalinen vapaamatkustaja.

Lisään tähän eksaktit summat vielä ennen vaalipäivää (kunhan selviää, että tarvitseeko karkkeja ostaa vielä vähän lisää).

---

PÄIVITYS 24/10/08: Lopullinen budjetti

MENOT
Mainoslappusten tulostuskulut 30e
Karkkia & porkkanoita 25,93e
Osuus vasemmistonuorten mainoksesta 39,60e
KSML:n varjovaali-ilmoitus 75e
--- yhteensä 170,53e

TULOT
Vasemmistonuorten avustus nuorelle ja köyhälle ehdokkaalle 200e
--- yhteensä 200e (josta pystyn nostamaan tietysti vain 170,53e)

Eli siinä se on. Vihreät julkaisivat esimerkillisesti kaikkien ehdokkaiden, paikallisjärjestöjen ja itse puolueen budjetit jo ennen vaaleja, ja mielestäni lakia pitäisi muuttaa niin, että tämä tulisi pakolliseksi. Pieni silmäys jotenkuten tuntemieni ehdokkaiden vaalirahoitusilmoituksiin (Jukka, Touko, Paloma, Teppo, Kyösti) paljastaa, että kovan luokan tekijöihin verrattuna kampanjani oli surkean pieni, mutta toisaalta joillain ehdokkailla oli pienempiäkin.

Ilman VaNun avustusta olisin jättänyt KSML:n varjovaalimainoksen pois, jolloin budjetti olisi tippunut alle sataseen.

Keuhkojesi puolella

Ennakkoäänestys alkaa tänään.

Jos olet asioista samaa mieltä kanssani ja saat äänestää Jyväskylässä, suosittelen harkitsemaan numeroa 550. Jos olet eri mieltä kanssani, niin sitten ei varmaan kannata.

Olen tehnyt jatkuvasti pieniä parannuksia kuntavaalipropagandasivuilleni, mutta nyt ne ovat valmiit ja säilyvät nykyisessä muodossaan niin pitkään kuin Google-konserni sinnittelee pystyssä. Jos olet lueskellut niitä aiemmin (etkä vakuuttunut niiden sisällöstä), niin nyt niille voi antaa vielä toisen chäänssin.

Ja päivän angstauslause on: Miksi, oi miksi, Vasemmistoliitto kämmäsi julisteestaan pois (sit.)-merkinnät?