Kunnallisvaalit 2008

Olen lokakuun kunnallisvaaleissa sitoutumattomana ehdokkaana Vasemmistoliiton listalla (uudessa yhdistyneessä) Jyväskylässä.

Tutustu ajatuksiini ja harkitse äänestämistä, jos epäilet ajattelevasi samansuuntaisesti. Mikäli jokin asia askarruttaa, kysy kommenteissa, sähköpostilla taikka vaikka facebookissa.

Hyppää eteenpäin:
Tavoitteet
Mielipiteet
Vaalikoneet
KSML:n varjovaalit
In Real Life
Miksi Vasemmistoliitto?

Tavoitteet
Minulle tärkeitä vaaliteemoja ovat

• lasten, nuorten, nuorten aikuisten ja opiskelijoiden hyvinvointi (harrastusmahdollisuudet, mielenterveystyön ja lastensuojelun resurssit jne.)
  
• pyöräilijöitä ja jalankulkijoita suosiva kaupunkisuunnittelu
  
• oikeasti järkevän hintainen paikallisliikenne
  
• kestävä hankintapolitiikka (mm. Reilu kauppa)

Konkreettisemmalla tasolla kannatan

• bussilippujen hintojen alentamista
  
• homekoulujen korjaamista (heti)
  
• luokkakokojen/opetusryhmien pienentämistä
  
• mielenterveystyön resurssien radikaalia lisäämistä
  
• kävelykadun jatkamista Seminaarinmäelle
  
• autoilun vähentämistä keskustassa ja Neste Oil Rallyn karkotusta
  
• kunnan työntekijöiden reilua kohtelua ja palkkausta
  
• seksuaalivähemmistöjen parempaa huomioon ottamista
  
• naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn kehittämistä
  
• tavallisten kaupunkilaisten, kansalaisjärjestöjen ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä
  
• riittävän pitkään auki olevia matalan kynnyksen nuorisotiloja
  
• monimuotoisen kulttuurin tukemista
  
• avoimen ja ilmaisen langattoman verkon rakentamista
  
• avoimen lähdekoodin ohjelmia ja tiedostomuotoja
  
• siirtymistä yksinomaan Reilun kaupan tuotteisiin kaikkien niiden elintarvikkeiden kohdalla, joita on riittävän suuressa mittakaavassa saatavilla

Vasemmistoliiton vaaliohjelmien lisäksi kannatan myös näitä eri järjestöjen kunnallisvaalitavoitteita/teesejä/julistuksia:




Ja nyt sama sarjakuvamuodossa, koska yritän epätoivoisesti olla kansan mies:




Mielipiteet
Kannatan vihreitä ja punaisia aatteita, eli uskon, että yhteiskunnan on pidettävä erityistä huolta heikommin toimeentulevista jäsenistään ja ympäristöstään.

Hyvinvointivaltio on tuhoutumassa ihan oikeasti (niin post-apokalyptisen teatraaliselta kuin se kuulostaakin) ja suuri osa kaikenikäisistä ihmisistä jää ilman tarvitsemaansa tukea: lastensuojeluun ei riitä resursseja, nuorten ongelmiin ei puututa ajoissa, julkisen terveydenhoidon laatu heikkenee ja maksut nousevat, eikä vanhuksia ehditä pahimmillaan kärrätä edes vessaan.

Kun päätöksiä tehdään, on ajateltava laajasti kaikkien kuntalaisten yhteistä hyvää: asioita ei pidä tarkastella vain valtuustossa istuvien hyvin ansaitsevien keski-ikäisten setien näkökulmasta. Kunnan apua kaikkein eniten tarvitsevat syrjäytyneet ihmiset eivät äänestä, mutta se ei tarkoita, että heidät saisi päätöksenteossa unohtaa -- kuten ei myöskään alle 18-vuotiaita.

Vahva vakaumukseni on se, että kunnalliset hyvinvointipalvelut eivät ole menoerä (joka on nipistettävä mahdollisimman pieneksi, että verot saadaan pois), vaan kunnan toiminnan tavoitteena täytyy aina olla riittävän hyvinvoinnin takaaminen kaikille kuntalaisille. Se ei tietenkään ole ilmaista, joten myös riittävään verojen keräämiseen ja/tai lainan ottamiseen täytyy olla rohkeutta. Yleisesti ottaen vastustan palvelujen rahoittamista käyttömaksuilla, sillä silloin rahoitustaakka kasautuu yhteiskunnan tukea eniten tarvitsevien niskaan.



Vaalikoneet
Spesifimpiä mielipiteitäni (ja parempia ehdokkaita) voi käydä haistelemassa seuraavista vaalikoneista:

Ylen vaalikone on kaikin puolin kompakti ja asiallinen. Sen mukaan Oskari Rantala on kanssani kolmanneksi eniten samaa mieltä kaikista Jyväskylän ehdokkaista.

Facebookin mainio Sosiaalinen vaalikone sisältää massiivisen määrän kysymyksiä, joista arvotaan muutama kerrallaan vastattavaksi (eli tulos on sitä tarkempi, mitä pitemmälle sitä tekee). Jokaisella käyttäjällä on myös mahdollisuus keksiä lisää kysymyksiä, ja puolueiden koottuja vastauksiakin voi tarkastella kätevästi. Ainoa miinus on se, että osa kysymyksistä on omituisia, asenteellisia ja oikeinkirjoitusopin vastaisia (kun kerran kuka hyvänsä saa lisätä sinne omiaan, ks. alla). Vaalikonetta käyttääkseen täytyy myös olla oma Facebook-tili, mutta ehdokkaiden vastausaineistoja voi lukea ilmankin.


MTV3:n vaalikoneen kysymysten nerokkuuden taso on varsin ailahteleva ja portaattomat mittarit joissain kysymyksissä rasittavia. Siellä tiedusteltiin muun muassa kuinka usein käyn kirkossa tai oluella, ja mikäli oikein ymmärsin, niin myös vastaajan ikä ja sukupuoli ovat seulontakriteereitä. Eli kone olettaa, että 23-vuotiaat miehet (kuten minä) haluavat äänestää 23-vuotiaita miehiä, ja se tuntuu hieman omituiselta premissiltä.

IRC-Gallerian, Allianssin ja pääkaupunkiseudun Nuorten ääni -toimituksen yhteinen vaalikone keskittyy ennen kaikkea nuoria koskettaviin asioihin.

Jyväskylän kaupunkilehden vaalikone kyselee mielipiteitä paikallisista teemoista. Koneen tekniikka on sellainen, että suoraa linkkiä juuri minun vastauksiini ei ole mahdollista laittaa, vaan niihin pääsee käsiksi vain etsimällä kaikkien ehdokkaiden listasta.

Suomen Linux-käyttäjien vaalikoneessa arvuutellaan ehdokkaiden näkemyksiä avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmistä ja tiedostomuodoista.

Globbareiden Äänestä kuntasi reiluksi -kampanjan nettisivuilla ei ole varsinaista vaalikonetta, vaan ehdokkaiden terveisiä kampanjan tavoitteisiin liittyen.

KSML:n varjovaalit
Sanomalehti Keskisuomalaisen Varjovaalit-palvelussa on mahdollista käydä antamassa minulle (tai kenelle muulle hyvänsä) virtuaalinen ääni kerran vuorokaudessa. Tällä hetkellä (15.10. klo 10.36) olen näemmä 205 äänelläni vertausluvuissa sijalla 115 ja henkilökohtaisella äänimäärällä sijalla 127, mikä on Vasemmistoliiton ehdokkaista kahdeksanneksi paras sijoitus.


Koko palvelu sinänsä on tietysti tarpeeton ja typerä, mutta antaa mennä, jos siltä tuntuu.

PÄIVITYS: Varjovaaliäänestyksen päättyessä ääniä oli kertynyt 439, ja nousin sillä määrällä lopulta varjovaltuustoon neljäntenä vasemmistoliiton ehdokkaana (yhteensä puolue sai paikkoja viisi).

In Real Life
Osallistuin tiistaina 7.10. Puolueen (valtio-opin ainejärjestö) ja Jyväskylän Eurooppanuorten järjestämään paneelikeskusteluun yliopiston C-rakennuksen aulassa klo 17-19.

Ennen tilaisuutta kirjoitin tänne, että "[p]unastelen, änkytän ja ryssin varmasti kaiken (mutta tule kuitenkin katsomaan)", ja suurin piirtein niin siinä kävikin. Ennen minua vastausvuorossa ollut SKP:n loistava Hanna Era ehti useammankin kerran tyhjentää pajatson vasemmistolaisista argumenteista, mutta kaipa se ihan auttavasti sujui. Mielenkiintoisena anekdoottina mainittakoon, että kokoomuksen panelisti ilmoitti kannattavansa kovaa veroprogressiota, pääomatulojen tiukkaa verotusta ja kunnallisveron muuttamista progressiiviseksi ("Turha tähän on yrittää luoda mitään vastakkainasettelua..."), mikä ei taida olla aivan puolueen linjan mukaista. Ehkä se oli sellainen sosiaaliporvari.


Miksi Vasemmistoliitto?
Tunnen tervettä epäluuloisuutta poliittisia puolueita kohtaan, joten selitän vielä lyhyesti, miksi valintani on osunut juuri Vasemmistoliittoon (eikä vihreisiin, SDP:hen tai SKP:hen, joita kaikkia kohtaan tunnen myös tiettyä sympatiaa).

Poliittisella värikartalla katson olevani punavihreä: Ensinnäkin pidän ajatteluani vasemmistolaisena, koska uskon kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen, sosiaaliseen ja taloudelliseen tasa-arvoon, vapauteen sekä hyvinvointiin, jotka yhteiskunnan on taattava. Toisekseen uskon vakaasti myös siihen, että ihmiskunnan on alettava pikimmiten elää luonnon kestokyvyn rajoissa ennen kuin maapallo leviää käsiin.

Puolueista lähimpänä tällaista näkemystä on mielestäni juuri Vasemmistoliitto, joka on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asialla, feministinen, kapitalismikriittinen ja ympäristötietoinen. Jäsen en ole.


Miksi sitten en ole vihreä, demari tai kommunisti?

Vihreiden kanssa olen monissa asioissa samoilla linjoilla, mutta vierastan heidän käsitystään siitä, että he olisivat niin totaalisesti oikeisto-vasemmisto -jaon ulkopuolella ja jonkinlainen suuri poliittinen uudistaja (vaikka se onkin tietty ovelaa retoriikkaa). Vihreät ovat monissa sosiaalisissa kysymyksissä vasemmalla, mutta heidän talouspolitiikkansa on ikävän oikeistolaista. Vihreät ovat yhteistyössä kokoomuksen kanssa melkein kaikissa suurimmissa kaupungeissa ja hallituksessa he ovat olleet mukana alentamassa hyvätuloisten veroja sekä tekemässä isoja kompromisseja ympäristöasioissa.

SDP sen sijaan sijoittuu puoluekartalla hieman liian oikealle minun makuuni ja oli ("vasemmistolaisuudestaan" huolimatta) viimeksi vallassa ollessaan kärjistämässä taloudellista eriarvoisuutta ja hävittämässä hyvinvointivaltion rakenteita. Sinänsä ideatason sosiaalidemokratia (=demokraattinen sosialismi) on kyllä hyvin lähellä kannattamaani poliittista ajattelua, mutta nyky-SDP:n politiikka on nähdäkseni jotain vähän muuta.

Suomen kommunistinen puolue (SKP) on ollut Suomen politiikassa hyvin usein oikealla asialla köyhimpien oikeuksia puolustamassa. Nykyinen SKP ei kuiteskaan sinänsä ole mikään suomalaisen kommunistisen liikkeen perintöprinsessa, vaan nimen ovat omineet käyttöönsä ne neuvostomyönteiset marxisti-leninistit, jotka erotettiin emo-SKP:sta 80-luvulla ennen puolueen lakkauttamista (ja/tai yhdistymistä SKDL:n kanssa Vasemmistoliitoksi). Nykyinen SKP haluaa tietysti itse esittää olevansa osa vuosi vuosikymmeniä jatkunutta massaliikettä ja vietti juuri puolueen 90-vuotisjuhlia.