Länsirintamalta jotain uutta

Siviilipalveluksesta on nyt suoritettu neljä viikkoa Lapinjärvellä ja viisi Tampereella, eli hiukkasen yli kuudesosa koko kakusta. Aviiseja on ilmestynyt tänä aikana kaksi kappaletta, ja niihin olen kirjoittanut nämä jutut:

11/2009
Uutinen banderollitempauksesta yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan 60-vuotisjuhlaseminaarissa.
Arvostelu Quentin Tarantinon leffasta Kunniattomat paskiaiset.
Viihteellistä hyvinvointijournalismia piikkimatosta.

10/2009
Juttu museokeskus Vapriikista.
Retrofiilistelyä Action Force -sarjakuvasta.

Kätteni jälkiä voi ihailla myös ihailemalla majesteetillista tapaa, jolla mainokset on lätkitty sivuille, jolla lehti siirretty verkkoon, jolla mielipideaukeaman gallup- ja haluanpa sanoa -pätkät on tehty, jolla vuoden 1989 lehdistä napsitut pätkät on valittu ja skannattu ja jolla lehdet on jaettu sinisellä pakettiautolla lehtiständeihin.

Lapinjärveltä päästyäni napisin siitä, etten oppinut siellä mitään hyödyllistä. Koko touhu oli itseni ja Suomen valtion kannalta aika turhanaikaista, vaikka sainkin luentojen aikana luettua pari hyvää kirjaa (Sean Stewartin Kehän, J.G. Ballardin Crashin ja Suvi-Anne Siimeksen Politiikan julkisivun). Mutta nopeammin ne olisi saanut kyllä luettua ilman niitä luentoja.

Mutta Aviisin hommat ovat olleet kaikkea muuta kuin turhanaikaisia. Olen oppinut käyttämään (paremmin) kaikenlaisia siistejä ammattilaisten tietokoneohjelmia, kirjoittelemaan ja editoimaan siistejä juttuja ja eläytymään toimitustyön rytmiin. Ja ajamaan ylioppilaskunnan sinistä pakettiautoa.

Olen myöskin lukenut Ken MacLeodin Execution Channelin, Viivi Hyvösen Apinan ja uusikuun ja (osittain) Harlan Ellisonin toimittaman Dangerous Visions -novellikokoelman sekä ison nipun Action Force -sarjakuvia. Ja nekin on (ehkä viimeistä lukuunottamatta) parempia kuin Lapinjärvellä lukemani kirjat.

Täällä on kaikki paremmin.