Elossa ja potkii

Edellisen, lähes puolen vuoden takaisen blogikirjoituksen otsikko oli näemmä "Länsirintamalta jotain uutta" -- ja sen jälkeen mitään uutta ei sitten näykään tapahtuneen. Olen saanut mellastaa Aviisissa monenlaisista mielenkiintoisista asioista (minkä lisäksi olen ollut laiska), joten pään aukomiseen täällä ei ole ollut niin suurta paloa.

Tässä muutamia zurnalistisen kansalaispalvelukseni huippukohtia sitten viime näkemän:

Lokakuussa...
-repostelin ilmaisia tietokoneohjelmia.
-kehuskelin sarjakuva-albumia, jossa pyöri zapatisteja piippu suussa.
-suomensin rahan jakautumista esittävän kaavion.
-maistelin lisäaineita.
-väheksyin Cosmopolitania.
-arvostelin kirjan, jossa muuan henkilöhahmo sanoi: "Meidän olisi pitänyt polttaa Tukholma ja raiskata tukholmalaiset naiset."
-pelastin kaupunkisuunnistuksen.
-tuputin paskoja kirjoja divariin huonolla menestyksellä.

Marraskuussa...
-kuulin, että korkea koulutus suojaa työttömyydeltä ja että Suomi voisi hyvin, jos perustaisin yrityksen.
-laskeskelin, mitä mieltä Tamyn edustajisto on mistäkin.
-kuuntelin hypnoottista hippimusaa.
-esikarsin ö-mappiin hirveän läjän huonoja (ja osittain rikollisia) seksipakinoita.
-muistelin maailman parasta tv-sarjaa.
-tein uutisen opintopsykologista.

Joulukuussa...
-oikaisin uutista opintopsykologista.
-haastattelin miestä, joka sanoi: "Pohjois-Koreassa valta on kansanjoukoilla."
-lahjoitin Tampereen yliopistolle rahaa.

Tammikuussa...
-peräsin mesenaatille kuuluvaa arvostusta.
-perehdyin siihen, miten opiskelijoita syrjitään. Lehden ilmestymisen jälkeen minulle soitti joko Ilta-Sanomien tai Iltalehden toimittaja, joka halusi tehdä kohu-uutisen miesten kohtaamasta häirinnästä (vaikka naisia syrjitään edelleen paljon enemmän). Mies aloitti puhelun sanomalla: "Sinä poika se kirjoitat siellä hyviä juttuja ja minä kirjoitan täällä."
-kävin teatterissa.
-valehtelin kissani taidenäkemyksistä.

Helmikuussa...
-kävin väittely-yhteiskunnan kokouksessa.
-käytin ensimmäistä kertaa kirosanaa otsikossa (ellei lokakuun homo-sanaa lasketa).
-pyörin taidenäyttelyissä ja otin (toistaiseksi) onnistuneimman lehteen päätyneen valokuvani.
-koin seksuaalista intohimoa sähköisiä kirjanlukulaitteita kohtaan.
>-sain tekosyyn muistella ensimmäistä lukemaani romaania.

Maaliskuussa...
-kirjoitin kolumnin täyteen mahtavaa tekno-optimistista höyryämistä.
-haastettelin kuuroa heeboa. Koskaan en ole kirjoittanut mitään yhtä stressaavassa kiireessä.
-kuuntelin Stam1naa.
-tunnustin katsovani Sopranosia, kun olisi pitänyt tehdä töitä.
-surffailin kotisynnytyssivustoilla etsimässä jutun juurta.
-mehuttelin Pyhän hengen inspiroimaa teiniangstia.
-pohjustin Tampere kuplii -sarjakuvatapahtumaa. Kolmasosa jutusta jäi miskommunikaation takia laittamatta lehteen.

Näiden lisäksi olen kirjoitellut kaikenlaisia pikku-uutisia vähäpätöisemmistä aiheista, kiertänyt yliopistolla maanittelemassa ihmisiä vastaamaan typeriin gallup-kysymyksiin, skannannut 20 vuotta vanhojen Aviisien huvittavimpia makupaloja jne. jne.

Länsirintamalta jotain uutta

Siviilipalveluksesta on nyt suoritettu neljä viikkoa Lapinjärvellä ja viisi Tampereella, eli hiukkasen yli kuudesosa koko kakusta. Aviiseja on ilmestynyt tänä aikana kaksi kappaletta, ja niihin olen kirjoittanut nämä jutut:

11/2009
Uutinen banderollitempauksesta yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan 60-vuotisjuhlaseminaarissa.
Arvostelu Quentin Tarantinon leffasta Kunniattomat paskiaiset.
Viihteellistä hyvinvointijournalismia piikkimatosta.

10/2009
Juttu museokeskus Vapriikista.
Retrofiilistelyä Action Force -sarjakuvasta.

Kätteni jälkiä voi ihailla myös ihailemalla majesteetillista tapaa, jolla mainokset on lätkitty sivuille, jolla lehti siirretty verkkoon, jolla mielipideaukeaman gallup- ja haluanpa sanoa -pätkät on tehty, jolla vuoden 1989 lehdistä napsitut pätkät on valittu ja skannattu ja jolla lehdet on jaettu sinisellä pakettiautolla lehtiständeihin.

Lapinjärveltä päästyäni napisin siitä, etten oppinut siellä mitään hyödyllistä. Koko touhu oli itseni ja Suomen valtion kannalta aika turhanaikaista, vaikka sainkin luentojen aikana luettua pari hyvää kirjaa (Sean Stewartin Kehän, J.G. Ballardin Crashin ja Suvi-Anne Siimeksen Politiikan julkisivun). Mutta nopeammin ne olisi saanut kyllä luettua ilman niitä luentoja.

Mutta Aviisin hommat ovat olleet kaikkea muuta kuin turhanaikaisia. Olen oppinut käyttämään (paremmin) kaikenlaisia siistejä ammattilaisten tietokoneohjelmia, kirjoittelemaan ja editoimaan siistejä juttuja ja eläytymään toimitustyön rytmiin. Ja ajamaan ylioppilaskunnan sinistä pakettiautoa.

Olen myöskin lukenut Ken MacLeodin Execution Channelin, Viivi Hyvösen Apinan ja uusikuun ja (osittain) Harlan Ellisonin toimittaman Dangerous Visions -novellikokoelman sekä ison nipun Action Force -sarjakuvia. Ja nekin on (ehkä viimeistä lukuunottamatta) parempia kuin Lapinjärvellä lukemani kirjat.

Täällä on kaikki paremmin.