Hyi hyin paluu

Ylioppilaskunta on taas viettänyt vuosijuhlaansa, mutta nahkean pönötyksen lisäksi juhlimaan kokoontui myös rehellinen rahvas. Köyhän kansan vuosijuhla ylitti eksponentiaalisesti viimevuotisen debyyttinsä.

Yritin taas treenailla valokuvaamista hiipuvassa valossa, ja onnistuin mielestäni huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi parkkihallimielenosoituksessa. Toimiva maksiimi ei kuitenkaan ilmeisesti ole sen monimutkaisempi kuin "räpsi hulluna eri asetuksilla, niin jonkun on pakko onnistua".

Kurjalisto saapuu Rantasipi Laajavuoren pihamaalle.

Kauppalehden lukija Hannu ei diggaa yliopistolakia.

Joonatan esittelee juhlavuosialoitetta, johon sisältyy mm. ylioppilaskunnan edustajiston muuttaminen nelikamariseksi (tulojen perusteella) ja äänivallan porrastaminen (korkeimmin ansaitsevalla neljänneksellä neljä ääntä jne.). Myrskyisiä suosionosoituksia.

Banderollin pystytyksessä oli vastaansanomatonta Iwo Jiman henkeä.

Ylioppilaskunnan puheenjohtaja jalkautuu kansan pariin.

Virkavalta saapuu; juhla saa arvoisensa päätöksen.

Osumia: Google Analytics ja Keskisuomalainen

Tsekkailin analyticsin tilastoja, joiden mukaan käyntejä tähän blogiin on viime aikoina tullut ihan uusista osoitteista. Kaikista mystisin tapaus on neljänneksi sijoittunut blogi, jonka lukuoikeuksia on kuitenkin rajoitettu, eli en tiedä, mitä minusta siellä sanotaan (jos sanotaan).

Mukavasti oli kävijöitä myös ylioppilaskunta-aktiivi Kirsi Marttisen blogista, jossa vaihdoimme lyhyesti ajatuksia vuosijuhlista. Ja joku oli löytänyt tänne googlaamalla "vuosijuhlat+tupakka". Ja JKL:n ylioppilaslehden toimittajakin soitteli minulle vuosijuhla-asioissa jokin aika sitten, mutta lopullisessa lehdessä olleesta tekstistä kommenttini oli jätetty pois. En tiedä, olivatko ne tylsiä vai vääriä.

Tämän aamun Keskisuomalaiseen sen sijaan pääsin. Sivun 11 soundbyte kuuluu näin (aiheena on Avoimen yliopiston aktiot eilissäpäivänä):

K-pullaa

Jäin eilen matkalla töistä kotiin seurailemaan muutamaksi tunniksi yliopiston kampuksella vallatun talon ympärillä pyöriviä poliiseja ja mielenosoittajia/sivustakatsojia, kun kerran yksi tai kaksi tuttua oli kuulopuheiden mukaan ihan sisällä asti. Asiallahan tässä oli Autonominen tiedekunta -nimellä esiintyvä yhteisö, joka pitää blogiakin. Pienellä sen kommenttiosion pengonnalla päivittyi taas korkea käsitykseni suomalaisesta verkkoyleisöstä, joka kykenee ainoastaan kitkerään ja anonyymiin (eikä aina edes erityisen todenperäiseen) napinaan, joten oli pakko kirjoittaa sinne jotain vähemmän negatiivista, joka vastasi paremmin omia havaintojani eilisestä päivästä.

Avautumiseni siis ikään kuin kommenttina videoon, jonka voi tarkastaa täältä, mikäli se vielä verkossa on. Ja siltä varalta, että kommenttini hautautuu johonkin natsihuuteluun tai joku kokoomushakkeri räjäyttää koko blogin, niin laitan sen vielä tähänkin:

Noh, olin eilen paikalla vain satunnaisena ohikulkijana (vaikka symppaan kyllä valtaajien tarkoitusta), ja täytyy tuota videota nyt syyttää sen verran harhaanjohtavaksi, että kaikki mielenosoittajat eivät suinkaan käyttäytyneet noin. Selvästi päihtyneitä ei ollut yhtäkään, kuten ei myöskään niitä väliteksteissä luvattuja puliukkoja. Kiljulla läträämistäkään en havainnut, ainoastaan yksi opiskelukaverini joi Carlsbergia tölkistä (mutta käyttäytyi kyllä ihan siivosti). Sen sijaan selvästi väsyneitä ja ärsyyntyneitä ihmisiä oli paikalla muutamia.

Toisekseen, käsitykseni mukaan kukaan yleisöstä ei hurrannut poliiseille, vaan tutuille ulos kannetuille mielenosoittajille, jotka vilkuttelivat takaisin.

Noille videopätkille oli valittu vain pieniä yksityiskohtia tapahtumista, ja inserttien ympärille on kirjoiteltu ihan satuja, uskokaa pois.

Bloggaajan kielioppivirheet sen sijaan -- mikäli niihin välttämättä halutaan takertua -- ovat loistava vertauskuva siitä, mitä suomalaiselle yliopistojärjestelmälle on tapahtumassa... :]

JYYkin taisi antaa jonkun nuivan lausunnon (johon ei pääse käsiksi, koska JYYn verkko on alhaalla) rehtorin psyykeä rauhoitellakseen, vaikka minusta ylioppilaskunta voisi julkisesti vaikka vähän moittia Senaatti-kiinteistöjä liiallisesta takertumisesta johonkin käyttämättömään homerotiskoon. Autonomisen tiedekunnan dekaanithan dissasivat paikalla seisoskelijoille jaetuissa flyereissaan JYYtä konsensuspullaa mussuttaviksi nousukkaiksi ja tylsimyksiksi, mistä jotkut ovat kuulemma vetäneet vähän hernettä nieluun, mutta sehän vain vahvistaa esitetyn argumentin.

Ihan hyvin niiden valtaajien olisi voitu antaa paistella siellä tofujaan ja maalailla graffittejaan, jos taloa ei kerran mihinkään tarvita. Itse en koskaan päässyt sisälle asti, mutta luotettavien Villen havaintojen mukaan sieltä olisi kuulemma jokainen myöhäislapsuutensa räiskintäpelejä räpytellyt voinut saada hyviä nostalgiafiiliksiä, ja se olisi ollut jotain se.

Hyi hyi

Lauantai-iltana vietettiin Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhlan kanssa samanaikaisesti "Köyhän kansan vuosijuhlaa", joka kokosi parhaimmillaan jopa kahdeksan henkeä samanaikaisesti Agoran ulkopuolelle mielenosoituskylttejä heristelemään.

"Eivätkö rahat riitä Jyyn vuosijuhliin? Ei hätää, juhlimaan pääsee silti", argumentoi kokouskutsu. "Köyhän kansan vuosijuhliin on tervellut jokainen oppiarvosta, rahatilanteesta, puvun omistamisesta, etikettitietoisuudesta tai muista konservatiivisista jaotteluperusteista riippumatta. Tämä on kyseenalaisen ylioppilaskuntaeliitin sijaan itse kansan syvistä riveistä noussut kansanomainen juhla, jonka tehtävänä on viihdyttää kansaa, kansan voimalla ja kansan parhaaksi. [--] Heitä siis ylioppilaslakkisi, tohtorinmiekkasi ja muut elitistis-maskuliiniset vallan symbolisi nurkkaan ja saavu juhlimaan todellisen kansan ja aitojen opiskelijoiden pariin."

Ruoka ainakin oli parempaa kuin sisällä Piatossa, jossa olijat joutuivat nälkäisinä killistelemään lasin lävitse, kuinka köyhä kansa pisteli poskeensa muun muassa ilmakuivattua kuuttia, pariloitua kiinanjokidelfiiniä, friteerattua valkoselkätikkaa, Romanovin papanoita sekä pullokaupalla Château de Kortepohjaa.

Illan mittaan sisälläolijat osoittivat meille suosiotaan, soittivat muutaman kannustuspuhelun ja kävivät välillä tervehtimässäkin. Ennen saapumistani tapahtuman osanottajat oli kuulemma ehditty jo toivottaa matkalle Palestiinaan, mutta hämäräksi jäi, oliko alkuperäinen tarkoitus se, että saataisiin Lähi-idän ongelmat kuntoon, vaiko että Israelin valtio heittäisi meidät vankilaan kidutettaviksi, emmekä voisi sieltä käsin loata vuosijuhlaa tämän enempää.

Oli miten oli, alla muutama kansanomainen valokuva tapahtumasta. Luvattu Muammar Gaddafi -demokratiapalkinto taisi muuten jäädä kaiken kiireen keskellä jakamatta, ellen aivan väärin muista.

"Tämä on sitä vähemmän farssi, mitä enemmän me olemme humalassa", totesi kapinajohtaja Joonatan Virtanen jo alkuillasta.

Hallitus heiluttaa tupakkaa ja partaradikaali punalippua. Jarno Miettinen näyttää siltä, kuin suunnittelisi "jotain sabotaasia".

Edustajiston puheenjohtaja Tiina Juujärvi on huolissaan palelevista mielenosoittajista, vaikka luulen, että tässä kuvassa kaikkia muita paleltaa paljon enemmän.

Ruskea sana on "tulosjohtaminen".

Opintorahamielenosoituksista nyysityssä banderollissa lukee "Kaikilla vain ei ole varaa", ja se on yllättävän monikäyttöinen fraasi kaikenalaisten tyytymättömyyden ilmausten ohessa esitettäväksi.

Byrokraatit ulos ja aristokraatit lihoiksi.

Pääsihteeri Hautamäki liittyy mellakoitsijoihin ja vaatii JYYn elitistis-imperialistis-nationalististen vuosijuhlien lakkauttamista sekä uusliberalistisen aineksen pikaista eliminointia.

Sielunryhtiä

Ehdin jo vähän ihmetellä kävijäkäyrien nousua parin viime viikon aikana, kun en kirjoitellut tänne mitään. Mutta se ei näköjään johtunutkaan siitä, että uuden sisällön noneksistenssi houkuttelisi kansaa enemmän kuin harhaiset avautumiseni, vaan olen yltänyt mainintaan parissa etabloituneemmassa blogissa. Kirjailija ja mainion Usva-lehden toimittaja Anne Leinonen äityi kirjoittamaan alakerran naapuristani, ja populaarikulttuurinostalgista parafernaliaa arkistoivassa PopuLAARIssa kehaistiin muuten vain. Danke, danke.

Tasavallan itsenäisyyden juhlistamisen lomassa olen yrittänyt selailla huomista Eurooppalainen kirjailija ja fasisimin lumo -kurssin tenttiä silmälläpitäen Olavi Paavolaisen 30-luvun matkakirjaa Kolmannen valtakunnan vieraana, joka on vähän yllättäen oikein mielenkiintoista ja hauskaa tavaraa. Natsien kulttuuririennoissa kierrätetty Paavolainen naureskelee Reichin virallista taidetta useaan otteeseen ja pilkkaa muun muassa Wilhelm Petersenin tauluja ainoastaan germaanisen muinaistieteen opetukseen soveltuviksi oppikirjakuviksi. Myöhemmin hän tapasi Petersenin itsensä ja kuvaili tätä näin: "Harvinaisen hauska ihminen -- älykäs, huumorintajuinen ja sukkela. Luulen, että Petersenillä itselläänkin on monta kertaa hauskaa maalatessaan 'pohjoisen sielunryhdin' mukaisia kuviaan..."

Toisaalla kirjassa Paavolainen selittää muun muassa, kuinka hän ja toinen joukkion suomalainen kirjailija, suomenruotsalainen Göran Stenius lankesivat "olojen ja ajattelutapojen hermostuttamina suomalaiseen koko yön ryyppäykseen". En tiedä, onko tämä hauskaa sinänsä, mutta näin väsyneenä hymyilyttää.

Olojen ja ajattelutapojen aiheuttamaa hermostusta oli ilmassa myös toissapäiväisessä ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa, jossa valittiin käsikirjoituksen mukainen hallitus ensi vuodeksi. Vallan kahvaanhan pääsivät käsiksi demariopiskelijat, keskustaopiskelijat, kokoomusopiskelijat, kristilliset opiskelijat, poikkitieteilijät sekä maltillinen äärivasemmisto (c'est nous), kun taas kaksi suurinta ryhmää eli grönioni ja Pörssi&Dumppi jäivät oppositioon.

Humaltuneiden vihreiden epäkoherenttia vittuilua kuultiin myöhemmin illalla vielä vähän lisää, ja koska kuvio on aiheuttanut kummastusta myös muutamassa anonyymissä äänestäjässä ja koska kannatan vapaata tietoa, niin laitan tähän jatkoksi (hieman siistittynä) ryhmätovereille laaditun selostuksen hallitusneuvottelujen kulusta. Eli näin siinä minun mielestäni kävi:

Ja sitten ne eiliset hallitusneuvottelut. Nythän prosessi oli avoimempi kuin aiemmin, kaikkia ehdokkaita (yli 20) haastateltiin ja kaikki ryhmät otettiin alusta alkaen mukaan. Ainoastaan sosialistiopiskelijoilla ei ollut omaa ehdokasta (mutta Matias lupasi jalomielisesti äänestää hallitusta, jossa Mää on mukana).

Minkäänlainen punavihreä hallituspohja osoittautui mahdottomaksi heti kättelyssä, kun puheenjohtajuutta lähtivät havittelemaan sekä demarit että grönioni, eivätkä ne päässeet millään sopuun keskenään. Neuvottelujen edetessä kristilliset, poikkitieteilijät ja keskusta alkoivat kallistua demarien taakse, ja grönioni liittoutui Pörssi&Dumpin kanssa (P&D ei sopinut toiseen porukkaan siksikään, että se taisteli keskustan kanssa edustajiston puheenjohtajan paikasta). Kun PresSurekin kannatti tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa, niin molemmissa koalitioissa oli takana 16 ääntä ja jäljellä me (3+1 ääntä) ja kokoomus (5 ääntä). Periaatteessa pelkkä kokoomus olisi riittänyt enemmistöön, mutta eroa olisi silloin vain yksi ääni, joten molemmat puolet yrittivät houkutella kelkkaansa meitä molempia.

Kokoomuksen neuvottelijoiden mielestä demarien tyyppi olisi parempi puheenjohtaja ja minun mielestäni on parempi olla hallituksessa jossa on vain kokoomus kuin hallituksessa jossa on sekä kokoomus että pörssi&dumppi vaikka puheenjohtaja olisikin vihreä kuin joulukuusi, ja toisekseen pienemmistä ryhmistä koostuva hallitus houkuttelee siksi että olemme itse pieni ryhmä. Antiestablishmentarismin hengessä olisimme tietysti voineet pysyä oppositiossakin marmattamassa, mutta ei sillä niin suuria viimeksikään saavutettu.

Loppupaniikissa kokoomukselle tarjottiin tuosta toisesta hallituksesta vielä lisää paikkoja ja meille asemia ylioppilaslehden johtokunnasta, mutta yhä sinisempään hallitukseen osallistuminen ei napannut ainakaan enempää, eivätkä kokoomuslaisetkaan enää pyörtäneet päätöstään, joten näin siinä kävi. Olen vakaasti sitä mieltä, että tämä on paras tulos, mihin näissä olosuhteissa oli mahdollista päästä.

Ja lisättäköön tähän loppuun vielä, että eksentriseltä pohjalta kootussa hallituksessa mukana olosta huolimatta olemme edelleen kaikkien vaaliohjelman tavoitteiden takana, emmekä aio puolustella mitään hallituksen hölmöjä hölmöilyjä. Mutta toivon mukaan ne eivät niin hirveästi hölmöile, koska siellä on yksi järkeväkin tyyppi (eli Anni) mukana.

Sikäli kuin asia kiinnostaa, etkä ole siitä vielä perillä, niin uuden hallituksen koostumuksen voi tarkistaa vaikka tuolta.

Sitä ja tätä

Olen tehnyt vaikka mitä.



Kaksi viikkoa sitten viikonloppuna olin Espoossa Suomen Ylioppilaskuntien Liiton liittokokouksessa kuuntelemassa hämäriä puheita opiskelijaliikkeen tulevaisuudesta ja äänestämässä hämäristä päätöksistä (vaikka tehtiinhän me muutama hyväkin). Kuten tapoihin kuuluu, hallitusvaalin äänet kaupattiin ryhmien neuvottelijoiden välillä, eikä ehdokkailla itsellään tai heidän kyvyillään ollut äänestystuloksiin kuin viitteellistä vaikutusta. Ennen äänestystä hallituksen puheenjohtajasta kaikki tiesivät, kuka vaalin voittaa ja millä äänimäärällä, ja oli hauskaa, että tällä kertaa joku uskalsi sanoa sen istuntosalissa ihan ääneen.

Tämä siis ihan instituutiota ihmetelläkseni. En epäile, etteikö valituksi tullut LTKY:n kokoomustyyppi saisi hommaansa kohtuukunnialla hoidettua, jos kerran nykyinenkin sai. Itse äänestin kuitenkin Åbo Akademis Studentkårin ehdokasta, joka oli mielestäni paras, mutta minä olenkin aina ihan aseeton suomenruotsalaisen charmin edessä. Oma ehdokkaani tuli, kuten tavallista, viimeiseksi -- sen jälkeen kun suurin osa ryhmistä oli demariopiskelijoita myöten päättänyt tukea kokoomuslaista puheenjohtajaksi oman hallituspaikkansa varmistamiseksi (aivan kuin se olisi jossain vaarassa muutenkaan ollut). Eli näin valittiin taas vuodeksi opiskelijaliikkeelle keulakuva meitä kaikkia edustamaan.

Kotoisemmissa ylioppilaspoliittisissa ympyröissä käytiin hallitusneuvottelut, ja jos kukaan ei äidy dramaattisiin petoksiin tahi selkäänpuukotuksiin, niin JYYlle valitaan huomenna ensi vuodeksi oikeistolais-vasemmistolais-keskustalainen hallitus, miksi lie sateenkaari- tai skitsoidikoalitioksi sitäkin sitten kutsuisi. Olin meidän neuvottelija ja varovaisen tyytyväinen tulokseen. Myöskin neuvottelutapa oli demokraattisempi kuin ennen, eli kivakiva.

Lisäksi olen palauttanut professorille pro gradu -työn tutkimussuunnitelman otsikolla "Aika ja ajallisuus Alan Mooren ja Dave Gibbonsin sarjakuvassa Watchmen", anastanut laitoksen kirjastosta pari mielenkiintoisilla haastatteluilla varustettua The Comics Journal -lehteä (jotka aion kyllä palauttaa vaivihkaa tämän vuorokauden kuluessa, joten ilmiantonne ovat turhia), ilmoittautunut kuuden kuukauden päästä järjestettävälle Tuntematon sotilas -teatterimatkalle (voiko se olla huono jos siinä mätkitään pesukoneita ja sotaveteraanit närkästyy?), käynyt adventtiyön messussa (jossa oli liikaa vastahakoisia ja mouruavia rippikoululaisia) ja tsekkaillut videoita tehomaatalouden rattaisiin jauhautuneista broilerinruhoista sekä Spice Girlsin uuden kokoelma-albumin single-kappaleesta (yhtä nautinnollisia elämyksiä molemmat, mutta pakkohan ne oli vilkaista).

Pakko vielä huomauttaa, että The Comics Journal on muuten aivan jumalattoman asiallinen lehti. Se on maailman tärkein (tai ainakin kunnianhimoisin) sarjakuva-alan aikakaustyyppinen julkaisu, jota kustantaa independent-sarjakuvapulju Fantagraphics (Joe Saccon, Dan Clowesin, Chris Waren yms. kustantaja). Lehdessä paatuneet aikuissarjakuvaentusiastit haukkuvat arvostelusivuilla bulkkisupersankarilehtiä, haastatteluissa niiden tekijöitä ja pääkirjoituksissa molempia samanaikaisesti.

Esimerkiksi vuoden 1992 elokuun numeron pääkirjoitus ("Comics: The New Culture of Illiteracy, Or: Why The World Is Turning To Shit, Part 563") alkaa näin: "If you've begun to think that the world is being run by 12-year-olds, you're probably right." Ja päättyy näin: "While I'll agree that there are changes afoot and that they may be fundamental, profound, and lasting, they could only be considered positive if you harbored a pathological hatred for literacy and culture. Recent changes, and their accelerated pace, should be profoundly disturbing to anyone who loves beauty, wit, charm, honesty, truth, originality, or any other old-fashioned properties once attributed to drawing and writing, and which are now frowned upon as impediments to commerce".

Lähestulkoon koko kyseinen numero on pyhitetty juuri julkaisuhetken kieppeillä toimintansa aloittaneen Image Comics -yhtiön (Spawn, Youngblood, WildC.A.T.s...) parjaamiseen, koska sen perustaneet taiteilijat lähtivat (päätoimittaja Gary Grothin vakaumuksen mukaan) Marvelilta päästäkseen irti käsikirjoittajien ikeestä. Vaikka Marvel-lehdet olivatkin bulkeinta bulkkia, niin käsikirjoittajat vaativat kuitenkin sarjakuviin jotain muutakin sisältöä kuin lateksiasuissa pullistelu- ja taistelukohtauksia, eivätkä (Grothin mukaan) ainoastaan lateksiasuissa pullistelu- ja taistelukohtausten piirtämisestä kiinnostuneet taiteilijat tykänneet tästä, vaan halusivat käsikirjoittaa sarjakuvansa itse huolimatta siitä, että ovat itse hädin tuskin lukutaitoisia. Imagen pääpiru Todd McFarlanen haastattelussa Groth jankkaa 25 sivun ajan erilaisin sanakääntein, että "do you have any artistic standards of your own, or are your standards based entirely on what the public wants to buy?" TCM:n sivut on vielä varsin kookkaita ja täynnä tekstiä, joten tuon nimenomaisen artikkelin lukemiseen heilahtaa hyvin tuntia, mikä on hupaisaa käyttää tuollaisen suoran xittuilun tankkaamiseen. Ehdottomat suositukset.


Lehden asenne on ihan paras, vaikka itse asiasta eli Marvelin ja Imagen sarjakuvien laadullisesta erosta olen täsmälleen päinvastaista mieltä. McFarlanen käsikirjoittamat ja Greg Capullon piirtämät (käsikirjoittaja-piirtäjä-työnjakoon Imagessakin nimittäin lopulta siirryttiin) Spawn-sarjat ovat parhaimmillaan kyllä oikein nerokkaita, ja kaikista parhaat spin-offit (Alan Mooren Violator ja Neil Gaimanin Angela) vieläkin parempia, mutta tietenkään ne eivät olleet ilmestyneet vielä 15 vuotta sitten, kun Groth näreitä juttujaan naputteli.

Ja kun supersankarisarjakuvista kerran tuli puhe, niin lukaisin vihdoin myös Mark Waidin ja Alex Rossin Kingdom Comen eli Valtakunnan ja voiman, kun se kerran kirjaston hyllystä sattui poikkeuksellisesti löytymään, ja kaikkien siitä kuulemieni kehujen ("vihdoinkin oikeasti hyvää ja hyvännäköistä supersankarisarjakuvaa aikuisille") jälkeen se oli kyllä melkoinen pettymys, ja olisi ollut ilman kehujakin. Juoni on varastettu Dark Knighteista ja pilattu hirveällä hahmogallerialla, teennäisellä kerrontaratkaisulla ja pseudosyvällisillä ilmestyskirjasitaateilla, jotka eivät liity koko sarjakuvassa yhtään mihinkään. Parasta höpönlöpöä on jugoslavialainen trikoomuskelikimppu, jonka nimi on Von Bach ja joka puhuu saksaa (ja vielä goottifontilla). Menkää kouluun tai jotain. Tarkasti maalatut fotorealistiset kuvitukset on kyllä hienoja an sich, mutta eihän Milleriäkään kukaan jaksa enää nykyään lukea muuten kuin sen ei-realistisen tyylittelyn takia. Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen saamattomuudelleni, joka esti minua lataamasta Pirate Baystä tätäkin, se olisi ollut hyvän kaistan haaskausta.

Hyviä lampaita edustajistoon

JYYn edustajistovaalien äänet selvisivät keskiviikon ja torstain välisenä yönä, ja lopputulos on se, että Maltillinen äärivasemmisto nettosi 188 ääntä ja kolme edaripaikkaa. Suunniteltua yhtä lisäpaikkaa ei tullut, mutta ei myöskään tappiota. Vasemmiston yhteisen vaalirenkaan toinen osapuoli eli sosialistiopiskelijat nousi kuitenkin riemastuttavasti äänikynnyksen pimeältä puolelta päivänvaloon ja saalisti yhden edustajanpallin.

Grönioni (vihreät) [+4] vei murskavoiton myöskin nousussa olleiden kokoomuksen [+1] ja keskustan [melkein +1] nenän edestä, kun taas alaspäin tulivat kristilliset [-2], demarit [-3] ja ne paremmat sitoutumattomat [-1 ja -1]. Demarien retkahduksesta huolimatta punertavia ja vihertäviä tyyppejä on uudessa edustajistossa enemmän kuin vanhassa, joten ei tämä ole huono tulos ollenkaan.

Vaalit olivat nyt joka paikassa, ja valtakunnallisesti vasemmisto-opiskelijat (5,6%) nousi neljänneksi suurimmaksi poliittiseksi ryhmäksi ylioppilaskuntien edustajistoissa ohi demariopiskelijoiden (3,5%), eivätkä keskustaopiskelijatkaan (5,9%) ole kuin muutaman hassun desimaalin päässä. Hyvä hyvä.

Etukäteen pelkäsin vähän oman äänipottini puolesta, koska olin haalinut kavereita ehdolle niin paljon, ja kirjallisuuden opiskelijoita onnistuivat rekryämään listoilleen muutkin ryhmät, mutta lopulta uurnien onkaloista löytyi kuin löytyikin muhkeat 37 ääntä numerolle 15. Kiitoksiapaljon.

Jos sinun äänesi tulee ulos meluna / Jos sinun nenäsi on niin kuin peruna

Edustajistovaalien äänestyspäivät on eilen ja tänään, ja koko tämä ilta menee ääniä laskiessa. Lappujen lajittelu puoli viidestä puolilleöin kuulostaa tietysti aika pahalta, mutta saanpahan ainakin tietää ensimmäisten joukossa, että minkälainen tulos tästä on muotoutumassa.

Olin eilen jakamassa karkkia ja propagandaa kampuksella, ja siellähän suorastaan kompasteli kaikenlaisiin omenan- ja patukantyrkyttäjiin, Rölli-peikon raiskaajiin ja keskustaopiskelijoihin. Hyvä että vaalit näkyvät ja toivon mukaan joku tajuaa nyt äänestääkin, mutta kampanjoinnissa näkyvät aika selkeästi myös eri edustajistoryhmien väliset tuloerot, enkä (pienen ja köyhän ryhmän edustaja kun olen) olisi erityisen mielissäni siitä, että eniten rahaa emäpuolueeltaan pumppaavat ryhmät saavat voileivillä lahjottua äänestäjät myötämielisiksi.

Mitään rahoituksen raportointia ei näissä vaaleissa harrasteta, mutta hra Lahnalammen (nro 217, mikäli haluatte äänestää häntä selkärankaisesta avoimuudesta) mukaan Keskustaopiskelijoiden budjetti on 1200 euroa, mikä on viisi tai kuusi kertaa enemmän kuin meillä, eikä siihen edes sisältynyt valtakunnallisia nettisivuja sun muuta sälää, mikäli olin oikein käsittävinäni. Mään ainoat vaaleihin käytettävät tulot ovat JYYn yleisavustukset, joita saimme tälle vuodelle 180 euroa, ja niiden lisäksi pankkitilin pohjalta löytyy edellisiltä vuosilta käyttämättä jäänyttä rahaa joitakin kymppejä.

Grönionin vaalibudjetti on puolestaan 500 euroa, mikäli hra Huovilan (nro 102, jos haluatte äänestää häntä selkärankaisesta avoimuudesta) todistukseen on uskominen, ja se on peräisin Jyväskylän ja Keski-Suomen vihreiltä. Sen sijaan demariopiskelijat eivät halunneet kertoa (nrot 51-91, mikäli symppaatte vaalisalaisuuksia).

Mutta nykyedustajiston ulkopuoliset ryhmäthän eivät taida nauttia JYYn tuesta ollenkaan, joten hyväosaisia mekin olemme, eikä Määtäkään aivan säälistä tarvitse äänestää. Jos sen sijaan hyvät tavoitteet, kauniit ehdokkaat, valloittava vaalijuliste tai megalomaaniset nettisivut vetoavat, niin antaa mennä vaan.

Tänään saa vielä äänestää Lillukassa kahdeksaan, yliopiston kirjastolla kuuteen, MaA:ssa viiteen ja Ilokivessä sekä Agoralla neljään saakka. Äänioikeus on kaikilla yliopiston normiopiskelijoilla ja ylioppilaskunnan jäsenmaksun suorittaneilla jatko-opiskelijoilla.

Piru n:o 15

JYYn edustajistovaalien varsinaiset vaalipäivät ovat nyt tiistaina ja keskiviikkona, joten kaipa tässä täytyy vielä vähän koettaa hehkuttaa itseään. Jos propaganda ei nappaa, niin älä lue tämän pidemmälle.

Numeroni on siis 15, ryhmäni Maltillinen äärivasemmisto ja ehdolla olen nyt toista kertaa. Viime vaaleissa sain häkellyttävät 16 ääntä, joilla pääsin Mään toiseksi varaedustajaksi. Nousin edustajistoon joskus vuosi sitten, kun kaksi edelläni olevaa tyyppiä valmistui. Sen jälkeen en ole ollut koskaan poissa kokouksesta, enkä muistaakseni edes äänestänyt tyhjää.

Merkittävin aikaansaannokseni on epäilemättä pahamaineinen ja kovia kiistoja herättänyt aloite suoraan kehy-projekteihin sijoitettavien varojen nostamisesta 0,7 prosenttiin jäsenmaksutuloista, koska a) kehitysyhteistyö on moraalisesti arvokasta toimintaa ja b) se on kannanotto Suomen valtion säälittävästi perässä laahaaviin kehitysyhteistyömäärärahoihin, eikä c) summa ole JYYn kokoiselle järjestölle kuin korkeintaan symbolinen (joitain kymmeniä senttejä per opiskelija). Ainakin Kokoomusopiskelijat, Pörssi & Dumppi sekä osa kristillisistä ja demareista äänesti vastaan ja joku närkästynyt eriävä mielipidekin kai jätettiin, mutta aloite meni läpi ja lopulliset toimenpiteet päätetään budjetin yhteydessä tämän kauden viimeisessa edustajiston kokouksessa.

Ja mitäs muuta... Olen kannattanut ainakin SYL:n liittymistä Opiskelijoiden liikuntaliittoon (ja koska siitä ei tullut mitään, niin kannatan JYYn liittymistä takaisin järjestön jäseneksi, koska jäsenmaksu on nyt kutistunut ja toiminta parantunut), ympäristöasioiden näkymistä JYYn kunnallispoliittisessa ohjelmassa, yhdenvertaisuuden edistämisen näkymistä JYYn strategiassa, JYYn stipendirahastoa (sillä varauksella, että jos se muodostuu pelkäksi kavereiden palkitsemiseksi, niin se joutaa mennä), kokoomusopiskelijoiden aloitetta verkkotyökalujen tehokkaammasta käytöstä ja demariopiskelijoiden aloitetta käteisautomaatin vaatimista kampuksen lähistölle (jota muuten Grönioni ei tainnut kannattaa, vaikka vaatiikin sitä vaaliohjelmassaan, mikä on hassua) ja niin edelleen ja niin edelleen.

Mikäli ei ole perillä JYYn ajankohtaisista asioista erityisen hyvin ennestään, niin näistä on tietysti hankala saada kovin suuria irti. Yleisemmällä tasolla kannatan 1) opiskelumahdollisuuksien parantamista, 2) kaiken yliopisto-opiskelun säilyttämistä maksuttomana Suomessa, 3) opintotuen kehittämistä heikoimmin toimeentulevien ehdoilla sekä 4) laajaa yhteiskunnallista vaikuttamista.

1) Opiskelumahdollisuudet

Sähköinen tentti-ilmoittautuminen tulisi ottaa käyttöön koko yliopistossa ja atk-kyvyttömät professorit pakottaa perehtymään Korppiin vaikka vaikka väkivallalla uhaten. Tampereen yliopiston tyylisen vapaan sivuaineoikeuden puuttuminen meiltä on silkkaa taantumusta ja opintojen ohjauksessa on monin paikoin toivomisen varaa. Myös opiskelijoiden mielenterveysongelmat vaativat huomiota ja niiden hoito rahoitusta. Oli harmillista, että JYYn yritys saada ostettua psykologipalveluja yhteistyössä YTHS:n kanssa kariutui.

2) Maksuton koulutus

Uskon kaikille maksuttomaan yliopistoon, jossa tärkeintä on koulutus eikä liiketoiminta. Kaikki mahdolliset lukukausi- tai tutkintomaksut sekä myös tilauskoulutus ovat koulutuksen kaupallistamista, jota ylioppilaskunnan ja ylioppilasliikkeen olisi mielestäni ehdottomasti vastustettava. Maksullisuuskokeiluasioissa olen vanhan liiton konspiraatioteoreetikko ja pelkään, että koko homman tarkoitus on viritellä systeemejä kaikille maksullista yliopistoa varten, tai ainakin siihen siirtyminen on tulevaisuudessa helpompaa. On perverssiä argumentoida maksuttoman korkeakoulujärjestelmän purkamisen puolesta taloudellisilla perusteilla, koska Suomi on maailman rikkaimpia maita ja meidän hyvinvointimme perustuu suurelta osin nimenomaan tasa-arvoiseen ja kaikille avoimeen yliopistoon.

3) Opintotukea kehitettävä heikoimmin toimeentulevien ehdoilla

Jos minä saisin päättää, niin opintotuen kehittämisessä ylioppilasliikkeen tavoitteena olisi heikoimmassa asemassa oleviin opiskelijoihin vaikuttavien etuisuuksien nostaminen. Eli rautalangasta: opintorahan nostaminen, opintorahan sitominen indeksiin sekä asumistuen ympärivuotistaminen ovat tärkeämpiä asioita kuin tulorajojen nosto, vuokrakaton nostaminen ja lainaosuuden kasvattaminen tai siihen liittyvät verohelpotukset. Opintotukea tarvitsevat eniten opiskelijat, jotka eivät ole onnistuneet saamaan työpaikkaa eivätkä pysty tai uskalla nostaa lainaa esimerkiksi maksuhäiriöiden tai opiskelualansa huonon työllistymistilanteen takia. Hyvin tai edes kohtuullisesti palkatuissa töissä käyvät eivät tarvitse opintotukea niin kipeästi, ja vuokrakaton nostaminen on puolestaan kalliisti asumisen tukemista. En kiellä, etteivätkö vuokrat olisi kohtuuttomia suurissa kaupungeissa ja yksityisillä markkinoilla, mutta halvemman asumisen järjestäminen yo-kylien tai opiskelija-asuntosäätiöiden (tai miksei vaikka kommuunityyppisen yhteisöllisemmän asumisen tukemisen) kautta on kestävämpi ratkaisu. Valtiolta on kuitenkin mahdollista lypsää rahaa opiskelijoille vain tietty määrä, ja jos se kohdistetaan opintorahaan, opiskelija voi itse päättää, haluaako käyttää sen asumiskuluihin vai johonkin muuhun.

4) Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Ylioppilaskunnan tehtävä on parantaa opiskelijoiden äänen kuulumista yhteiskunnassa sekä enemmän että vähemmän paikallisissa asioissa. Bussi- ja pyöräliikenteen kannalta parempi Jyväskylä, kestävämpi kaupunkisuunnittelu sekä pienituloisten nuorten aikuisten tarpeiden huomiointi kaupungin palvelutuotannossa ovat tärkeitä paikallisia tavoitteita. Valtaosa yliopisto-opiskelijoista on nuoria ja koulutettuja kaupunkilaisia, joiden suurta enemmistöä yhdistävät suvaitsevaisuuden, ympäristöystävällisyyden ja globaalin vastuullisuuden kaltaiset arvot, joten on perusteltua, että ylioppilasliike ottaa niitä edistääkseen kantaa myös muihin kuin tiukasti jäseniään koskeviin edunvalvonta-asioihin. Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja sukupuolten yhdenvertaisuus, kestävä kehitys ja ympäristöajattelu sekä kehitysyhteistyö ovat kaikki asioita, joiden puolesta ylioppilasliikkeen tulee mielestäni maltillisesti toimia, ja lienee paikallaan mainita, että tästä monet ovat vahvasti eri mieltä.

Mikäli ajattelet samansuuntaisesti kuin minä, suosittelen lämpimästi numeron 15 tai jonkun muun läheisen luvun äänestämistä. Jos sen sijaan rehti oikeistolainen ylioppilaskunta on mielestäsi tavoittelemisen arvoinen, on ääni parasta antaa jollekin muulle. Jos olet täysin eri mieltä minun kanssani, teet viisaasti äänestäessäsi vaikkapa jotakuta muutama viesti sitten mainituista viidestä kokoomuslaisesta, jotka vaalikone antoi omiksi inhokeikseni.

Luonnollisesti olen valmis puolustamaan kaikkea tässä esittämääni, vastaamaan kysymyksiin ja kertomaan itsestäni lisää, jos joku vielä askarruttaa.

Viekkaaksi loppukevennykseksi ja rennon ja trendyn vaikutelman jättämiseksi päällimmäiseksi lukijain mieliin ajattelin tehdä perinteiset ja googlasin fraasia "numero 15 on". I feel lucky -osuma tuli (syistä joita en saata käsittää) suomenkielisen Wikipedian Marilyn Mansonin Mechanical Animals -albumia käsittelevästä entrystä: "Numero 15 on myös tarot-korteissa paholaisen korttinumero."

Vetävää, vetävää.

Sattuman oikusta samaiselta levyltä löytyy muuten myös kappale "New Model No. 15", jonka ensimmäiset rivit olisivat niin ikään eklektinen motto mille tahansa vaalikampanjalle:

I'm as fake as a wedding cake
And I'm vague and I know that I'm homopolitan
Pitifully predictable
Correctly political

I'm the new, I'm the new, new model
I've got nothing inside...

Your only friends are make believe

Feedburnerin (henkilökohtainen KGB:ni) mukaan tätä blogia seurailevien ihmisten määrä on ollut viime aikoina nousukierteessä. Eilen kävi joku Le Mansista Ranskasta ja tänään joku Açordasta Portugalista, ja tänne osoittavien linkkien määräkin on lisääntymään päin, kun edustajistovaaliehdokkaat päivittelevät blogiensa linkkilistoja.

En ahda tuonne sivupaneeliin kaikkia niitä 20 JYY-poliittista blogia, joiden syötteet olen GoogleReaderiin tilannut, koska a) niitä on niin paljon ja b) koska tämän blogin subject matter n:o 1 ei ole ylioppilaskuntapolitiikka. (Ja ehdottomasti missään nimessä en aio neuvoa ketään käymään niillä muutamalla sivulla, jotka eivät tarjoa ollenkaan kommentointimahdollisuutta tai feediä, sillä se on ihmiskunnan hyvinvoinnin, vapauden ja veljeyden vihollisten viheliäinen isku vasten avoimen viestinnän ja käyttäjäystävällisyyden kasvoja.)

Mutta tässä tulee nyt hillitty huomionosoitus kolmelle sähköiselle ystävälleni ylioppilaskunnassa, koska he ovat alentuneet viittaamaan minuun:

Joonatan Virtanen on hyvä kansalainen sekä Haitin valtion ja koko maailmankaikkeuden suuri ystävä.

Olli-Pekka Koljonen on ok tyyppi ja JYYn nykyisen hallituksen kaupunkiministeri, joka on tehnyt mm. mainion ja hipin kuntapoliittisen ohjelman.

Eero Tikka tietää, mistä löytyy kokoomuksen vanhoja ja douppeja julisteita (ja uskottelee parenteeseissa minun olevan jotenkin äärivasemmistolainen).

You're my best friend too
I share the same views and hardly ever argue
jne

Jos näiden jälkeen tekee vielä mieli päästä käsiksi muun ylioppilaskuntapoliittisen eliitin hämäriin jorinoihin, niin niitä ovat naputelleet eetteriin (aakkosjärjestyksessä) mm. Pekka Komu, Mikko Laakkonen, Kirsi Marttinen, Jarkko Seppälä, Heikki Sivonen ja Jukka Torikka.

Teledemokratiaa

Selvitin edustajistovaalien vaalikoneella omia mielipiteitäni lähimpänä olevat ehdokkaat:

1. Katja Oranen / numero 14 / 93.06%
Maltillinen äärivasemmisto - Mää

2. Oskari Rantala / numero 15 / 92.75%
Maltillinen äärivasemmisto - Mää

3. Tytti Lindeberg / numero 11 / 91.10%
Maltillinen äärivasemmisto - Mää

4. Reetta Antikainen / numero 4 / 90.91%
Maltillinen äärivasemmisto - Mää

5. Anni Wallenius / numero 17 / 89.34%
Maltillinen äärivasemmisto - Mää

6. Nina Lindberg / numero 66 / 86,79%
Demariopiskelijat

7. Kalle Sumelles / numero 81 / 86,11%
Demariopiskelijat

8. Saana Wolff / numero 89 / 82.16%
Demariopiskelijat

9. Kirsi Ahonen / numero 3 / 81.16%
Maltillinen äärivasemmisto - Mää

10. Juha Koljonen / numero 136 / 80.71%
Pörssi & Dumppi

Olisin kuvitellut, että kymmenen joukkoon olisi sopinut joku grönionin tyyppi, mutta eipä näköjään. Muitakin mielenkiintoisia muutoksia on tapahtunut parissa vuodessa. Kun kokeilin konetta viime vaalien kieppeillä, ehdokas Rantala oli muistaakseni sijalla 7 tai 8 tai jotain, eikä siellä kyllä mitään pörssiläisiä silloin näkynyt. Tämähän tarkoittaa, että hra. Koljonen on kanssani enemmän samaa mieltä kuin valtaosa Mään ehdokkaista. Mutta eipä siinä mitään, ihan asiallisia vastauksia sieltä löytyy (kehitysyhteistyötä nyt lukuun ottamatta), ja sehän on Dumpin viinivastaavakin.

Listan häntäpään nimistä sen sijaan olisin pystynyt arvaamaan kolme, ja puoluekannan muiltakin. Jumbosijoilta löytyy kokoomusopiskelijoiden troikka:

206. Ilkka Viitanen / numero 206 / 33.09%
207. Heikki Sivonen / numero 202 / 31.34%
208. Eero Tikka / numero 203 / 30.08%
209. Antti Vesala / numero 205 / 29.35%
210. Mikko Oksanen / numero 185 / 28.17%

Vaalikone olisi kyllä voinut olla parempikin. Minkä tähden kaikkia kahtasataa ehdokasta ei voi saada kerralla näkyviin mieluisuusjärjestyksessä? Ja miksei se kone voisi saman tien laskeskella, että minkä ryhmien keskimääräisiä mielipiteitä omani ovat lähimpänä (ja mitkä ylipäätään ovat ryhmien keskimääräisiä mielipiteitä)?

Pöh-pöh. Olisi ollut hauska tietää.

Kuvassa kolmen kärki. Ehkä se on tuo vihreä lippalakki, joka niin vetoaa.

Edistyksen eturintamassa

Kävimme tänään teippailemassa Maltillisen äärivasemmiston vaalimainokset ojennukseen yliopistolle. Mainostusaika alkoi tänään kahdeltatoista, mutta porvarit ja muut pirut sekä taantumuksen kätyrit näyttivät nukkuneen pommiin, joten MÄÄ sai kunnian olla joka paikassa ensimmäisenä. Jeejee.

Mutta vaikka yliopistolla olikin hiljaista, niin lähestyvät edustajistovaalit ovat näemmä alkaneet kuohuttaa mieliä kyberavaruudessa.

Demarijäärä Jukka Torikka manasi blogissaan ylenpalttista uusliberalistista hulabaloota ja oikeistolaista torvien töräyttelyä vailla asiaa, mistä tuohtuneena Jyväskylän virallinen paha porvari Eero Tikka kiirehti vaatimaan "tarkennuksia [--] pöyristyttäviin väitteisiin".

Mahtavaa, mahtavaa. Joku on jo mennyt kirjoittelemaan vastauksiksi sovinnollisia kommentteja, mutta oikeasti niiden pitäisi mielestäni suuttua vielä vähän lisää ja korkata ne polttopullot, ettei mene aivan lässyttämiseksi koko vaalit. Kirjallisuudenopiskelijoiden liikuntavuorollakin on energisempää meininkiä, ja se on itse asiassa niinkin poliittista, että siellä on virrannut MÄÄn ehdokkaiden veri jo kahteen otteeseen viimeisen kolmen viikon aikana. Ensi viikolla pelataan sählyä, ja se maila on hämmentyneen humanistin käsissä sellainen ase, että ehdokkaita voi pian olla jäljellä enää 14.

Kybervasemmisto

Askartelin paskartelin yöllä nettisivut edustamalleni Jyväskylän ylioppilaskunnan edustajiston edustajistoryhmälle. Tuli hienot, tuli.

Taattu vaalivoitto.