Huomenna on sosiologian tentti aiheesta suomalainen yhteiskunta. Pitäisi olla lukemassa neljästä lumoavasta tenttikirjasta sitä viimeistä, jota en ole vielä avannutkaan. Toisaalta tentin alkuun on aikaa vielä ruhtinaalliset 18 tuntia.
Kaikki kolme kahlaamaani kirjaa käsittelivät enemmän tai vähemmän sosiaalipolitiikkaa, hyvinvointivaltion kriisiä, sosiaaliturvan hävittämiseen tähtäävää uusliberalistista taloushöpötystä ja muuta sellaista. Ihan kuin lukisi jotain vasemmistoliiton vaaliohjelmaa, johon on laitettu lähdeviitteet.
Hyödyllisin niistä koitunut tieto oli, että vuonna 1934 asetettiin ylioppilastulvan vastustamiskomitea, joka oli sitä mieltä että
ilmeistä on, että jos yhteiskunta tahtoo sisällään säilyttää rauhan, sen on varottava, etteivät liian monet niistä, joille on annettu teoreettisia tietoja ja joiden ajatustoiminta ja arvostelukyky on herätetty, joudu joutilaisuudessa yksinomaan pohtimaan yhteiskunnan ongelmia ja katselemaan sen mahdollisia epäkohtia tyytymättömyyden liiaksi herkistämien silmien läpi. Yhteiskunta tekee epäilemättä viisaasti, jos se sopivia keinoja käyttäen estää lukeneen köyhälistön muodostumisen, toisin sanoen estää lukeneiston liikatuotannon.
[Karisto-Takala-Haapola: Matkalla nykyaikaan]
3 kommenttia:
"Oikeat" journalistit suhtautuvat usein samalla tavalla blogeihin. Mitä tämä nyt oikein on? Kansa kirjoittaa omia juttujaan omaan mediaansa... eikä niillä ole edes päätoimittajaa. Ja kyllä niitä keskustelupalstoja pitäisi ennakkomoderoida, niissähän voidaan sanoa ihan mitä tahansa.
Yeah, aika krooninen asenne mitä tahansa uutta ja (ergo) uhkaavaa yhteiskunnan muutosta vastaan. Mutta saahan niistä hupaisia anekdootteja sitten historiankirjoihin, ellei muuta.
Eipä pienen humanistin päähän mahdu muuta kuin oma erikoisalansa. Oma on vikansa, jos kouluttautuu alalle ilman luovuutta soveltaa sitä hamppuhiuksisena taivaanrannanmaalarina.
Koska kaikki eivät ole oma-aloitteisia, ja valtion täytyy myös pyöriä oikealla työllä ja tietotaidon soveltamisella, täytyykin valtion ohjata työmarkkinoita siihen suuntaan, että talous perustuisi vaihdantaan ja palveluihin, joista on konkreettista hyötyä. Mikään ei estä siinä samalla yleissivistyksen ylläpitämistä, mutta pahin tilanne olisi, että yhä suuremmasta osasta tulisi jotain tarkastajan apulaisen tarkastajan apulaisen sihteerin ylitarkastajia tai taiteilijoita, jotka eivät pyöritä yhteiskuntaa, vaan päin vastoin.
Lähetä kommentti