JYYn edustajistovaalien varsinaiset vaalipäivät ovat nyt tiistaina ja keskiviikkona, joten kaipa tässä täytyy vielä vähän koettaa hehkuttaa itseään. Jos propaganda ei nappaa, niin älä lue tämän pidemmälle.
Numeroni on siis 15, ryhmäni Maltillinen äärivasemmisto ja ehdolla olen nyt toista kertaa. Viime vaaleissa sain häkellyttävät 16 ääntä, joilla pääsin Mään toiseksi varaedustajaksi. Nousin edustajistoon joskus vuosi sitten, kun kaksi edelläni olevaa tyyppiä valmistui. Sen jälkeen en ole ollut koskaan poissa kokouksesta, enkä muistaakseni edes äänestänyt tyhjää.
Merkittävin aikaansaannokseni on epäilemättä pahamaineinen ja kovia kiistoja herättänyt aloite suoraan kehy-projekteihin sijoitettavien varojen nostamisesta 0,7 prosenttiin jäsenmaksutuloista, koska a) kehitysyhteistyö on moraalisesti arvokasta toimintaa ja b) se on kannanotto Suomen valtion säälittävästi perässä laahaaviin kehitysyhteistyömäärärahoihin, eikä c) summa ole JYYn kokoiselle järjestölle kuin korkeintaan symbolinen (joitain kymmeniä senttejä per opiskelija). Ainakin Kokoomusopiskelijat, Pörssi & Dumppi sekä osa kristillisistä ja demareista äänesti vastaan ja joku närkästynyt eriävä mielipidekin kai jätettiin, mutta aloite meni läpi ja lopulliset toimenpiteet päätetään budjetin yhteydessä tämän kauden viimeisessa edustajiston kokouksessa.
Ja mitäs muuta... Olen kannattanut ainakin SYL:n liittymistä Opiskelijoiden liikuntaliittoon (ja koska siitä ei tullut mitään, niin kannatan JYYn liittymistä takaisin järjestön jäseneksi, koska jäsenmaksu on nyt kutistunut ja toiminta parantunut), ympäristöasioiden näkymistä JYYn kunnallispoliittisessa ohjelmassa, yhdenvertaisuuden edistämisen näkymistä JYYn strategiassa, JYYn stipendirahastoa (sillä varauksella, että jos se muodostuu pelkäksi kavereiden palkitsemiseksi, niin se joutaa mennä), kokoomusopiskelijoiden aloitetta verkkotyökalujen tehokkaammasta käytöstä ja demariopiskelijoiden aloitetta käteisautomaatin vaatimista kampuksen lähistölle (jota muuten Grönioni ei tainnut kannattaa, vaikka vaatiikin sitä vaaliohjelmassaan, mikä on hassua) ja niin edelleen ja niin edelleen.
Mikäli ei ole perillä JYYn ajankohtaisista asioista erityisen hyvin ennestään, niin näistä on tietysti hankala saada kovin suuria irti. Yleisemmällä tasolla kannatan 1) opiskelumahdollisuuksien parantamista, 2) kaiken yliopisto-opiskelun säilyttämistä maksuttomana Suomessa, 3) opintotuen kehittämistä heikoimmin toimeentulevien ehdoilla sekä 4) laajaa yhteiskunnallista vaikuttamista.
1) Opiskelumahdollisuudet
Sähköinen tentti-ilmoittautuminen tulisi ottaa käyttöön koko yliopistossa ja atk-kyvyttömät professorit pakottaa perehtymään Korppiin vaikka vaikka väkivallalla uhaten. Tampereen yliopiston tyylisen vapaan sivuaineoikeuden puuttuminen meiltä on silkkaa taantumusta ja opintojen ohjauksessa on monin paikoin toivomisen varaa. Myös opiskelijoiden mielenterveysongelmat vaativat huomiota ja niiden hoito rahoitusta. Oli harmillista, että JYYn yritys saada ostettua psykologipalveluja yhteistyössä YTHS:n kanssa kariutui.
2) Maksuton koulutus
Uskon kaikille maksuttomaan yliopistoon, jossa tärkeintä on koulutus eikä liiketoiminta. Kaikki mahdolliset lukukausi- tai tutkintomaksut sekä myös tilauskoulutus ovat koulutuksen kaupallistamista, jota ylioppilaskunnan ja ylioppilasliikkeen olisi mielestäni ehdottomasti vastustettava. Maksullisuuskokeiluasioissa olen vanhan liiton konspiraatioteoreetikko ja pelkään, että koko homman tarkoitus on viritellä systeemejä kaikille maksullista yliopistoa varten, tai ainakin siihen siirtyminen on tulevaisuudessa helpompaa. On perverssiä argumentoida maksuttoman korkeakoulujärjestelmän purkamisen puolesta taloudellisilla perusteilla, koska Suomi on maailman rikkaimpia maita ja meidän hyvinvointimme perustuu suurelta osin nimenomaan tasa-arvoiseen ja kaikille avoimeen yliopistoon.
3) Opintotukea kehitettävä heikoimmin toimeentulevien ehdoilla
Jos minä saisin päättää, niin opintotuen kehittämisessä ylioppilasliikkeen tavoitteena olisi heikoimmassa asemassa oleviin opiskelijoihin vaikuttavien etuisuuksien nostaminen. Eli rautalangasta: opintorahan nostaminen, opintorahan sitominen indeksiin sekä asumistuen ympärivuotistaminen ovat tärkeämpiä asioita kuin tulorajojen nosto, vuokrakaton nostaminen ja lainaosuuden kasvattaminen tai siihen liittyvät verohelpotukset. Opintotukea tarvitsevat eniten opiskelijat, jotka eivät ole onnistuneet saamaan työpaikkaa eivätkä pysty tai uskalla nostaa lainaa esimerkiksi maksuhäiriöiden tai opiskelualansa huonon työllistymistilanteen takia. Hyvin tai edes kohtuullisesti palkatuissa töissä käyvät eivät tarvitse opintotukea niin kipeästi, ja vuokrakaton nostaminen on puolestaan kalliisti asumisen tukemista. En kiellä, etteivätkö vuokrat olisi kohtuuttomia suurissa kaupungeissa ja yksityisillä markkinoilla, mutta halvemman asumisen järjestäminen yo-kylien tai opiskelija-asuntosäätiöiden (tai miksei vaikka kommuunityyppisen yhteisöllisemmän asumisen tukemisen) kautta on kestävämpi ratkaisu. Valtiolta on kuitenkin mahdollista lypsää rahaa opiskelijoille vain tietty määrä, ja jos se kohdistetaan opintorahaan, opiskelija voi itse päättää, haluaako käyttää sen asumiskuluihin vai johonkin muuhun.
4) Yhteiskunnallinen vaikuttaminen
Ylioppilaskunnan tehtävä on parantaa opiskelijoiden äänen kuulumista yhteiskunnassa sekä enemmän että vähemmän paikallisissa asioissa. Bussi- ja pyöräliikenteen kannalta parempi Jyväskylä, kestävämpi kaupunkisuunnittelu sekä pienituloisten nuorten aikuisten tarpeiden huomiointi kaupungin palvelutuotannossa ovat tärkeitä paikallisia tavoitteita. Valtaosa yliopisto-opiskelijoista on nuoria ja koulutettuja kaupunkilaisia, joiden suurta enemmistöä yhdistävät suvaitsevaisuuden, ympäristöystävällisyyden ja globaalin vastuullisuuden kaltaiset arvot, joten on perusteltua, että ylioppilasliike ottaa niitä edistääkseen kantaa myös muihin kuin tiukasti jäseniään koskeviin edunvalvonta-asioihin. Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja sukupuolten yhdenvertaisuus, kestävä kehitys ja ympäristöajattelu sekä kehitysyhteistyö ovat kaikki asioita, joiden puolesta ylioppilasliikkeen tulee mielestäni maltillisesti toimia, ja lienee paikallaan mainita, että tästä monet ovat vahvasti eri mieltä.
Mikäli ajattelet samansuuntaisesti kuin minä, suosittelen lämpimästi numeron 15 tai jonkun muun läheisen luvun äänestämistä. Jos sen sijaan rehti oikeistolainen ylioppilaskunta on mielestäsi tavoittelemisen arvoinen, on ääni parasta antaa jollekin muulle. Jos olet täysin eri mieltä minun kanssani, teet viisaasti äänestäessäsi vaikkapa jotakuta muutama viesti sitten mainituista viidestä kokoomuslaisesta, jotka vaalikone antoi omiksi inhokeikseni.
Luonnollisesti olen valmis puolustamaan kaikkea tässä esittämääni, vastaamaan kysymyksiin ja kertomaan itsestäni lisää, jos joku vielä askarruttaa.
Viekkaaksi loppukevennykseksi ja rennon ja trendyn vaikutelman jättämiseksi päällimmäiseksi lukijain mieliin ajattelin tehdä perinteiset ja googlasin fraasia "numero 15 on". I feel lucky -osuma tuli (syistä joita en saata käsittää) suomenkielisen Wikipedian Marilyn Mansonin Mechanical Animals -albumia käsittelevästä entrystä: "Numero 15 on myös tarot-korteissa paholaisen korttinumero."
Vetävää, vetävää.
Sattuman oikusta samaiselta levyltä löytyy muuten myös kappale "New Model No. 15", jonka ensimmäiset rivit olisivat niin ikään eklektinen motto mille tahansa vaalikampanjalle:
I'm as fake as a wedding cake
And I'm vague and I know that I'm homopolitan
Pitifully predictable
Correctly political
I'm the new, I'm the new, new model
I've got nothing inside...
7 kommenttia:
Terve.
Olen itse tyytynyt huomattavasti lyhyempään vaaliohjelmaan (sen voi ilmaista seitsemällä sanalla), ja omista teemoistani 66 % eli kolmesta tavoitteesta kaksi löytyy sinulta, jopa lähes samoilla argumenteilla kuin mitä itse olen esittänyt (ks. vaikkapa tavoitesivuni). Hauskaa sinänsä.
Hmmnh. Ajattelin luottaa siihen, että minua äänestää ihmiset, jotka osaa lukea vähän pitempiäkin virkkeitä (mutta minä olenkin suuri elitisti ja antipopulisti).
Tottahan toki olen lukenut tavoitesivusi ja symppaan tavoitteistasi kahta kolmasosaa täysillä, ja Rentukan tupakkakoppiakin siinä tapauksessa, että siitä koituu baarille todennäköistä taloudellista hyötyä. Ellen väärin muista, niin se maksaa kuitenkin 30000 euroa, joka on nipistettävä jostain, joten kyllä tässä painaa muutkin argumentit kuin vain moraalis-terveydelliset. Se on sitten eri asia, että miten luotettavaa tietoa tästä aiheesta on mahdollista hankkia.
Toisaalta olen kyllä vähän sitä mieltä, että tavoitteistasi samoja kahta kolmasosaa symppaa täysillä 100% muistakin ehdokkaista, joten ehkäpä ne eivät ole erityisen informatiivisia ihmiselle, joka etsii itselleen sopivinta ehdokasta 250 kokelaan joukosta. Sehän nyt olisikin, jos opiskelijakunnan vaaleissa joku vaatisi huonompia opiskeluolosuhteita.
Olin pitkään JYY-jäärä, ja sinä aikana opin mm. sen, että erittäin harvat jaksavat perehtyä pitkiin sepustuksiin. En miellä olevani ihan populisti itsekään, mutta ajattelin tällä kertaa edes kokeilla, josko saisin aikaiseksi jotain sellaista, minkä joku viitsisi katsoa kerralla läpi.
Omista jyväskyläläisistä kavereistani lähes kaikki ovat joko itse ehdolla, vaalikelvottomia tai valmistuneita, joten äänet pitää kerätä kampanjoimalla. Kaverivaaleissa se ei välttämättä ole ihan helppoa.
Onhan se niinkin, mutta kun kampanjointi kampuksella kerran on näinkin kiihkeää, niin luulisi, että olisi ollut fiksua valita vaaliteesit niin, että niiden perusteella voisi päätellä jotain ehdokkaiden välisiä erojakin. Mutta huomennahan se nähdään, että miten kampanjasi on kansaan purrut.
Opossumin ovensuukyselyjen perusteella olet tällä hetkellä varsin korkeassa kurssissa, mutta kyseisen gallupin virhemarginaali vähän arveluttaa.
Noista O-P:n vaihtoehdoista tuskin kukaan tulee olemaan ääniharava, pikemminkin veikkaisin jotakuta uskonnollisessa järjestötoiminnassa ansioitunutta kasvatustieteilijää. Muut eivät osaa keskittää.
Oman äänitavoitteeni saavuttamiseen riittäisi noin joka sadannen flaierin "uppoaminen". Tämä tietysti edellyttää, että ehdin jakaa kaikki loputkin.
Jeps. No, onnea nyt sitten viimeisenkin päivän kampanjointiin ja hatunnosto vielä siitä jäätelöpurkki-innovaatiosta, siitä on oikein kätevä jakaa karkkia. Vaikka kokoomuksen periaatteissa onkin mielestäni parantamisen varaa, niin käytännön asiat on kuitenkin aina kiitettävästi hallussa.
Kiitos kiitos. Paljastan samalla oman vaalibudjettini: Kilo Toivo-karkkeja maksaa 10 euroa, ja flaiereihin olen polttanut huimat 20 euroa. Salaperäisiä korporaatioita ei ainakaan rahoitusmielessä taustaltani löydy. Ai niin, olen tulostanut duunissa kaksi A3-liuskaa "autotarroiksi".
Lähetä kommentti