Fantastinen alumnipäivä

Olin eilen kirjallisuuden alumnipäivässä hypettämässä uudempaa fantasia- ja science fiction -kirjallisuutta, ja lupasin laittaa samat matskut tännekin, eli tässä tulee. Tarkoitus oli siis antaa yleisössä oleville nykyisille ja tuleville äidinkielenopettajille ja muille mörökölleille vinkkejä mielenkiintoisista teoksista.

Tästä löytyy kaikkien eilen mainittujen teosten lisäksi muutama ylimääräinen, joiden mukaan ottamista harkitsin viimeiseen asti. Ja lopuksi vielä muutama hyvä aiheeseen liittyvä nettiosoite, jotka eivät paikan päällä johtuneet mieleeni.

Itse esitys olisi voinut sujua paremmin Stephen Hawking -puheaparaatilla, mutta ei kai se nyt ihan penkin alle mennyt. Jos hampaankoloon jäi kommentteja, kysymyksiä tai mitä hyvänsä, niin antaa tulla vain (kommenttisivulle pääsee painamalla esim. tästä). Tai saahan kommentteja esittää, vaikkei olisi ollut paikallakaan.

0. JOHDATUS

Science fiction ja fantasia ovat siitä haastavia populaarikirjallisuuden lajityyppejä (erotuksena vaikka jostain dekkareista tai trillereistä), että niitä heikommin tuntevien voi olla hankala päästä niistä kunnolla jyvälle, koska tapahtumat ja ympäristöt ovat niin vieraita. Kaikki tietävät suurin piirtein, mitä salapoliisit, yksityisetsivät tai agentit tekevät, mutta science fiction ja fantasia perustuvat jo lähtökohtaisesti siihen, että niissä on jotain, mitä todellisessa maailmassa ei ole.

(Ja nyt on pakko tähdentää vielä, että scifin pointti ei luojan tähden ole rymistellä ympäri galaksia ammuskelemassa sädepyssyillä eikä fantasian pointti rymistellä ympäri satumaailmaa lahtaamassa lohikäärmeitä loitsuilla. Molempia kyllä esiintyy, mutta 2000-luvun scifi on jotain ihan muuta kuin Tähtien sota ja 2000-luvun fantasia jotain ihan muuta kuin Taru sormusten herrasta.)

Scifi ja fantasia ovat olleet populaarikirjallisuuden genreinä olemassa jo vuosikymmeniä. Ensimmäiset teokset olivat jossain mielessä valtavirtakirjallisuuteen verrattuna hieman heppoista tekoa, mutta tänä aikana useampikin sukupolvi on ehtinyt kasvaa niitä lukiessa aikuiseksi ja alkanut luka (ja kirjoittaa) parempaa, kunnianhimoisempaa ja aikuisempaa science fictionia ja fantasiaa yleisölle, joka tuntee genren jo valmiiksi.

Tästä syystä olen jaotellut teokset sillä tavalla, että ensin esittelen muutamia kohtalaisen helposti lähestyttäviä teoksia molemmista lajityypeistä ja sen jälkeen pari haastavampaa tapausta, joihin tarttuminen ihan kylmiltään ei välttämättä ole hyvä ajatus, varsinkaan jos puhutaan vastahakoisista koululaisista. Sen sijaan sentyyppiset kirjat voisivat sopia scifiin tai fantasiaan paljon perehtyneille ja perusmeininkeihin ehkä jo vähän kyllästyneillekin lukiolaisille.

Juuri näiden nostaminen teosten joidenkin muiden yläpuolelle on luonnollisesti pelkästään oma diktaattoripäätökseni.

1. SCIENCE FICTION

Iain M. Banks: Kulttuuri-sarja















Muista Flebasta (1993)
Pelaaja (1994)
Aseiden käyttö (1997)
Tähystä tuulenpuolta (2004)

Helposti lähestyttävää avaruusscifiä. Kirjat ovat tarpeeksi lyhyitä, mutta tapahtumat kuitenkin megaluokkaa: tähtijärjestelmien välisiä sotia ja politiikkaa, kokonaisten aurinkokuntien räjäyttämiseen pystyviä aseita, outoja yhteiskuntia, seikkailua, suuri tunteita ja niin edelleen.

Kaikki romaanit sijoittuvat samaan maailmaan (tai maailmankaikkeuteen), mutta ne eivät ole sidoksissa toisiinsa, vaan kirjat voi lukea erikseen tai missä järjestyksessä hyvänsä. Tässä ne on nyt suomennoksen julkaisuvuoden mukaisessa järjestyksessä, joka on eri kuin alkuperäinen järjestys.

Max Barry: Jennifer Valtiovalta (2004)

Nokkelaa ja nopeatempoista antikapitalistista yhteiskuntasatiiria. Sukunimi määräytyy työnantajan mukaan, Nike ampuu lenkkitossujensa ostajia luodakseen kulttistatusta, ambulanssi tulee vain jos luottokortilla on krediittejä jäljellä, poliisi selvittää rikokset vain jos uhrilla on varaa palkata rikostutkijat ja niin edelleen.

Keksin ihan itse sen viittauksen Barryyn tämän vuosituhannen George Orwellina, mutta saman tyypin mainitsee hänen yhteydessään näköjään myös englanninkielinen Wikipedia -- kuitenkin sillä lisäyksellä, että romaanissa 1984 kritisoidaan hallitusta, jolla on liikaa valtaa, kun taas Jennifer Valtiovallassa valtiovallalla on sitä megakorporaatioihin nähden liian vähän. Aivan totta, aivan totta.

Barry on muuten kehitellyt romaaniinsa liittyen internetissä pelattavan Nation States -pelin (jolla ei kyllä ole romaanin kanssa mitään tekemistä, mutta on se ihan hauska).

Jonathan Lethem: Musiikkiuutisia (2001) ja Yksinäisyyden linnake (2004)

















Musiikkiuutisia yhdistelee kovaksikeitettyä yksityisetsivädekkaria ja scifiä. Kohtalokkaita naisia, geenimanipuloituja kengurugangstereita ja muuta päheää.

Yksinäisyyden linnake puolestaan sisältää joitain fantastisia elementtejä (supersankarin voimat antava sormus), mutta pääasiassa romaani on mustien asuttamassa Brooklynissä kasvavan valkoisen pojan kasvutarina. Paksu, monitahoinen ja osittain omaelämäkerrallinen teos ei välttämättä ole omiaan ihan koululaisille, vaan luulisin, että vähän aikuisemmat lukijat saa siitä enemmän irti.

2. FANTASIA

Jonathan Carroll: Naurujen maa (2005)

Kirjan päähenkilö alkaa kirjoittaa kirjaa suosikkilastenkirjailijastaan Marshall Francesta, ja homman edetessä raja todellisuuden ja Francen kirjojen satumaailman välillä muuttuu häilyväksi. Hauska ja helppolukuinen, itse asiassa vähän samantyyppinen kirja kuin...







Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta (2006)

Kaikkien rakastama lastenkirjailija Laura Lumikko katoaa jäljettömiin, hänen johtamansa Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden seuran salaisuudet alkavat paljastua, tekstin merkitykset sekoittava kulkutauti leviää kirjasta toiseen, ja kaikkea muutakin kivaa kirjallisuusoutoa tapahtuu.

Jääskeläinen on tehnyt suuren numeron erillisyydestään kaikista kuviteltavissa olevista genreistä, mutta koska kirjailijat ei siitä päätä, niin kutsuttakoon sitä tässä yhteydessä vaikka hyväksi ja monitahoiseksi kauhufantasiaksi. Jos ihan koulukäytöstä puhutaan, niin Carrollin kirja on kyllä helpompi, kun taas tämä vaatii vähän enemmän paneutumista.

Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (2006)

Muutaman pitkän novellin kokoelma Ambergrisin maagisen kaupungin eksentrisistä asukkaista, jotka tuntuvat poikkeuksetta olevan juuri mielipuolia, eivät niinkään pyhimyksiä. Mahtavan kieroa ja hankalasti määriteltävää fantasiaa. Jeejee.







Margaret Weis & Tracy Hickman: Kuolemanportti-sarja


































Lohikäärmeen siipi (1996)
Haltioiden tähti (1998)
Tulimeri (1998)
Käärmemaagi (1999)
Kaaoksen käsi (1999)
Labyrinttiin (2000)
Seitsemäs portti (2000)

Fantasiakirjallisuutta on pitkään riivannut se, että roolipeliyhtiöillä on heidän omiin pelimaailmoihinsa sijoittuvia päättymättömän tuntuisia, löysiä ja laiskasti kirjoitettuja romaanisaagoja. Ne ovat enemmän oheistuotteita, ja niitä lukiessa voi melkein tunnistaa roolipeliajattelun kaiken taustalla. Henkilöillä on muutama tarkasti määritelty luonteenpiirre, taistelut ovat pitkällisen yksityiskohtaisesti kuvattuja ja heikoimmillaan nopanheiton paikatkin on helppo bongata iskujen ja väistöliikkeiden keskeltä. R.A. Salvatore, Jean Rabe, Richard A. Knaak ja Elaine Cunningham sietäisi kaikki paistaa kiehuvassa pastakastikkeessa.

Sen sijaan tämän fantasiasegmentin mestarit ovat mielestäni ehdottomasti Margaret Weis ja Tracy Hickman. Heidän kirjasarjoissaan hyvän ja pahan taistelua käsitellään edes jollain tavalla oivaltavasti, henkilöt eivät ole niin suoria roolipelihahmokopioita ja tapahtuma-aineksia on nyysitty joltain muultakin kuin Tolkienilta. Muutamat Weis&Hickman-sarjoista (joita en kyllä ole kaikkia edes lukenut) ovat erittäinkin hyviä, ja kaikista eniten fanitan seistenosaista Kuolemanporttia, joka sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen ja ydinsodan jälkeiseen aikaan. Se on loistava esimerkki siitä, kuinka haltioita, kääpiöitä, lohikäärmeitä ja muuta peruskuvastoa voi käsitellä kiinnostavasti.

Seitsemän paksun kirjan pituisen sarjan käyttäminen mitenkään järkevästi koulussa on luultavasti kylläkin aika mahdotonta, ja sama ongelma taitaa koskettaa muutakin sankarifantasiaa, jolla on paha tapa ilmestyä pitkinä saagoina. Tähän pulmaan voisin väläyttää mahdolliseksi avuksi Weisin, Hickmanin ja Don Perrinin kirjoittamaa Dragonlance-sarjojen maailmaan sijoittuvien novellien kokoelmaa Mielen demonit (1999).

3. HARDCORE-KAMAA

Michael Swanwick: Rautalohikäärmeen tytär (2003)

Julma fantasiaparodia ja yhteiskuntakriittinen romaani, joka käsittelee muun muassa lapsityövoimaa, saastumista, prostituutiota ja muita ongelmia. Taikamaailmaan kaapattu ihmislapsi joutuu raatamaan lohikäärmetehtaassa ja sieltä paettuaan selviämään pahantahtoisessa kilpailuyhteiskunnassa. Swanwick yhdistelee fantasiakuvastoa nykyteknologiaan (lohikäärmeet koostuvat turbiineista ja virtapiireistä, taikakirjat ovat käyttöohjeita, taikasanat käynnistyskoodeja) ja normaaliin amerikkalaiseen nuoruuskuvaukseen (elämää yliopistoasuntolassa, tanssiaisia, teiniromansseja). Monitahoinen ja haastava.

M. John Harrison: Valo (2004)

Romaani kertoo kolme erillistä tarinaa 1990- ja 2400-lukujen ihmisistä, joista jokaisella on omat ongelmansa. Kaikki pakenevat jotain ja ovat tyytymättömiä elämäänsä. Valo on melankolinen avaruusooppera, jonka science fiction -elementit toimivat samantyyppisesti kuin fantasia Rautalohikäärmeen tyttäressä. Kirja on täynnä fantastisia visioita, mutta kaiken alta välähtelee nykyihmisen turhautuminen, eksistenssiangsti ja muu sellainen.

4. MUUTA HYVÄÄ

Harkitsin myös näitä:

CMX: Talvikuningas (2007). Rock-levy, jonka lyriikat ovat fragmentteja Banksin tai Harrisonin tyylisestä science fiction -tarinasta. Tappajasatelliitteja ja pretoriaanikyborgeja. Aivan mahtavaa.

Greg Bear: Darwinin radio (2003). Tieteistrilleri, joka on vähän Ilkka Remeksen tyyliä, mutta paljon parempi.

Guy Gavriel Kay: Tigana (2003, suomennettu kahdessa osassa). Hyvää perusfantasiaa rikkailla historiaviitteillä.

Anne Leinonen: Valkeita lankoja: tarinoita toisista todellisuuksista (2006). Novellikokoelmallinen science fictionia, fantasiaa ja taianomaista realismia.

George R. R. Martin: Tulen ja jään laulu -sarja (2003- ). Uskomattoman massiivinen ja realistinen fantasiaeepos, jonka viimeiset osat eivät ole vielä ilmestyneet englanniksikaan. Kaikki ilmestyneet on suomennettu, viimeisin kuluvana vuonna.

J. Pekka Mäkelä: 391 (2004), Alshain (2006) ja Nedut (2007). Suomen kirjallisuushistorian paras science fiction -kirjailija, jonka teoksista ainakaan kaksi ensimmäistä eivät kuitenkaan yllä aivan kansainväliseen mestarien liigaan. Uusin on lukematta ja toiveet korkealla.

Robert Shea & Robert A. Wilson: Illminatus-trilogia (2004-06). Mielipuolista iloittelua salaliittoteorioilla, okkultismilla, natsizombieilla ja muulla huballa.

5. LINKKEJÄ

Risingshadow-sivusto on suomenkielinen fantasia- ja science fiction -aiheinen tietopankki, jonka yhteydessä toimii myös aktiivinen keskustelufoorumi.

Usva on suomalainen kirjailija Anne Leinosen päätoimittama nettilehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa PDF-formaatissa. Sisältää lähinnä novelleja.

Strange Horizons on brittiläinen nettilehti, joka ilmestyy viikoittain. Novelleja, runoja, arvosteluja ja esseitä.

Craphound on science fiction -kirjailija Cory Doctorow'n kotisivu, jolta voi ladata ilmaiseksi hänen teoksiaan englanniksi. Doctorow on yksi tämän hetken kuuluisimpia yhdysvaltalaisia science fiction -kirjailijoita ja nettijulkaisemisen pioneeri. Tekstit on julkaistu Creative Commons -lisenssillä, joten esimerkiksi niiden kääntäminen ja ei-kaupallinen julkaisukin on sallittua. Doctorow on myös yksi kaikkea päheää nettihöpöä ja muuta hauskaa esittelevän Boingboing-blogin kirjoittajista, ja hän käsittelee science fiction -aiheita silloin tällöin sielläkin.