Veikon kanssa Laajavuoreen

Kirjoitteluni katkennee nyt vähäksi aikaa.

Ensinnäkin kestää hetken, että saan kaikki tavarat (alla ehkä kymmenesosa) raahattua kaupungin toiselle puolelle ja viidenteen kerrokseen, ja toisekseen nettiyhteyttä pitää odotella ennalta määrittelemätön aika. Pakatessa kävi ilmi, että minulla on liikaa kirjoja. Aina kun luuli saaneensa kaiken paketoitua, niin jostain jääkaapin päältä tai vaatehuoneen perältä löytyy kasa jotain hämärää Dragonlance-parafernaliaa ja jopa (Luoja nähköön) vähän Veikko Huovista.

Kybervasemmisto

Askartelin paskartelin yöllä nettisivut edustamalleni Jyväskylän ylioppilaskunnan edustajiston edustajistoryhmälle. Tuli hienot, tuli.

Taattu vaalivoitto.

Heihei, Unilinja

Taiteilijaguru Dave McKeanin töitä säilövä nettisivusto Dreamline.nu sulkeutuu parin päivän päästä. McKean on siis se tyyppi, joka on taiteillut taiteen muun muassa Neil Gaimanin sarjakuviin Black Orchid, Mr. Punch, Signal to Noise ja Violent Cases sekä kannet Sandman-sarjaan ja sen Dreaming-spinoffiin, plus kunnioitettavan määrän cd-kansia ja muuta matskua. Nykyään McKean taitaa keskittyä elokuvaan ja animaatioon, ja olihan se Mirrormask ihan nätti leffa. Olisin tosin pitänyt siitä enemmän vähemmillä Gaiman-kliseillä, mutta sehän ei ole ohjaajan vika, ei.

Näemmä Dreamlinea ei pääse katselemaan edes vanhoja sivustoja arkistoivalla Internet Archiven Wayback Machinella, koska Dreamline on webbinilviäisiltä suojattu. Eli voihan jehna, vaikka ehkäpä noistakin kuvista suurin osa löytyy jonkun kiven alta jatkossakin, kun netti tuntuu olevan erilaisia epävirallisia McKean-portfolioita pullollaan. Dreamline oli kuitenkin ehdottomasti sieltä tyylikkäimmästä päästä.

The Art of Dave McKean on toinen hyvä paikka, mutta siellä on näytillä eri juttuja, ainakin Antropomorhik-kalenteri, McKeanin oman Cages-sarjan kannet ja mehevä Skybox Master Series Trading Card Collection. Astetta virallisemmilta ColonyMedian sivuilta löytyy valikoima McKean-taidetta täältä ja täältä, mutta siellä kerrotaan vähän heikonpuoleisesti, että mistä projektista mikäkin kuva on peräisin.

Kuvassa The Particle Tarotin Aurinko.

Riivattu nörttiscifi

Risto Isomäki on piinannut minua jo kuukauden. MP3-soittimeni muistissa majailee yhdeksän cd-levyllistä Sarasvatin hiekkaa -äänikirjaa, ja olen yrittänyt kuunnella sitä sieltä useaan otteeseen, mutta en ole päässyt kovinkaan pitkälle.

Lukija on vähintään yhtä masentavan monotoninen kuin romaanihenkilöiden dial... krhm... monologit unettavia. Kahdesti olen meinannut torkkua ohi Jyväskylän juna-asemasta, kun olen yrittänyt jyystää kirjaa soittimella matkan ratoksi. Ja silloin kun nukahtaminen ei ole optio (jos vaikka piiskaa samalla mattoja, kuten minä tänään), niin ajatus karkailee muuten ja kappaleita saa alituiseen olla näpyttelemässä taaksepäin.

Olen Paavo Lipposen kanssa samaa mieltä varmaan yhdestä ainoasta asiasta maailmassa, ja se on se että Kesän varjot on vetävämpi kirja (vaikkei siinä edes tapahdu mitään). Toisaalta Kohti vuotta 1929? -tietokirjansa perusteella Isomäki olisi varmasti ollut paljon vetävämpi pääministeri.

En ole kyllä vielä taistellut itseäni edes kirjan puoliväliin saakka, joten onhan sillä aikaa vielä parantaa. Se on kuitenkin suomalaista science fictionia, joten kuuntelen hampaat irvessä vaikka korvista valuisi verta ja sappea.

1200 sivua hyvinvointivaltiota

Huomenna on sosiologian tentti aiheesta suomalainen yhteiskunta. Pitäisi olla lukemassa neljästä lumoavasta tenttikirjasta sitä viimeistä, jota en ole vielä avannutkaan. Toisaalta tentin alkuun on aikaa vielä ruhtinaalliset 18 tuntia.

Kaikki kolme kahlaamaani kirjaa käsittelivät enemmän tai vähemmän sosiaalipolitiikkaa, hyvinvointivaltion kriisiä, sosiaaliturvan hävittämiseen tähtäävää uusliberalistista taloushöpötystä ja muuta sellaista. Ihan kuin lukisi jotain vasemmistoliiton vaaliohjelmaa, johon on laitettu lähdeviitteet.

Hyödyllisin niistä koitunut tieto oli, että vuonna 1934 asetettiin ylioppilastulvan vastustamiskomitea, joka oli sitä mieltä että

ilmeistä on, että jos yhteiskunta tahtoo sisällään säilyttää rauhan, sen on varottava, etteivät liian monet niistä, joille on annettu teoreettisia tietoja ja joiden ajatustoiminta ja arvostelukyky on herätetty, joudu joutilaisuudessa yksinomaan pohtimaan yhteiskunnan ongelmia ja katselemaan sen mahdollisia epäkohtia tyytymättömyyden liiaksi herkistämien silmien läpi. Yhteiskunta tekee epäilemättä viisaasti, jos se sopivia keinoja käyttäen estää lukeneen köyhälistön muodostumisen, toisin sanoen estää lukeneiston liikatuotannon.
[Karisto-Takala-Haapola: Matkalla nykyaikaan]

And so it popped, poofed and pinged into existence...

Hiphei! Uusi ja parempi blogi!

Luovuin vanhemmasta ja huonommasta luettuani syyllisesti punastellen Mark Frauenfelderin Rule the Webistä, kuinka homma pitää hoitaa:

No white type on black background, please.
In fact, never using a type color that is lighter than the background color would make me even happier.
It should be enough that I read your crappy blog on my laptop screen; do I have to continue to read it on the inside of my eyelids when I go to sleep at night?

Siksi toisekseen Vuodatus.netin pitkään hehkutettu uusi ja parempi blogisofta ei tuntunut ilmestyvän koskaan, ja ne mainokset alkoivat ahdistaa.

Luovuin vanhasta nimestäkin, koska huomasin pitäväni ruskeasta enemmän. Uuden otsakkeen inspiroi John Marc DeMatteisin käsikirjoittama ja Jon J. Muthin piirtämä Moonshadow (joka on maailman paras sarjakuva).