lauantai 20. lokakuuta 2007

Natsien housut ja Koomikon naamat

Suomen parhaan kulttuurilehden eli Kulttuurivihkojen numero 4-5/2007 on ilmestynyt. Lehdykkä sisältää peräti kaksi kirjoittamaani kulttuurijournalismin kruununjalokiveä:

"300 natsia ilman housuja" on artikkeli Frank Millerin spartalaismättösarjakuvasta 300 sekä poliittisesti vieläkin arveluttavammasta elokuva-adaptaatiostaan, jonka ohjaamiseen syyllistyi Zack Snyder. Leffan juonihan menee niin, että Persia suunnittelee hyökkäystä Kreikan vapaiden ja onnellisten kaupunkivaltioiden kimppuun, mutta muutaman sadan miehen suuruinen spartalaisjoukkio viivyttää miljoonapäistä valloitusarmeijaa muutaman päivän Thermopylain solassa. Homma päättyy uljaaseen sankarikuolemaan, kuten arvata saattaa.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Elokuvassa on mukana huomattavaa maailmanpoliittista kuorrutusta, vaikka Snyder onkin kaikissa mahdollisissa haastatteluissa aina tähdentänyt, että tarkoituksena ei ollut ottaa kantaa mihinkään, vaan pitää hauskaa ja mätkiä pahoja tyyppejä lättyyn. Vähän yllättäen samaa mieltä tuntuvat olevan Suomessa kaikki aina Voima-lehden sarjakuva-arvostelijaa ja Hesarin Jussi Ahlrothin blogissa virinneen keskustelun (täällä ja täällä) osallistujia myöten: 300 on viihdettä ja hubaa, ja (tämä oli kaikista käsittämättömin väite) jos siinä joku maailmanpoliittinen rakennelma on taustalla, niin siinä tapauksessa Yhdysvaltain henkilöitymänä tulisi pitää ennemminkin persialaisarmeijaa kuin republikaanis-fasistista spartalaispoppoota.

Toisaalta, kuten Rantala Kulttuurivihkoissa ansiokkaasti toteaa:

Yhteiskunnallisten juonteiden unohtaminen elokuvaa katsoessa vaatii hyvää tahtoa. Idästä uhkaa uskonnollisten fanaatikkojen tulva, demokratia ja koko oikea elämäntapa on uhattuna. Sotaan on lähdettävä, mutta nahjukset yrittävät vitkastella. Ja kun sotaan sitten lopulta päästään freedomia puolustamaan, vätykset ja juonittelijat estävät tarpeellisten lisäjoukkojen lähettämisen. Kuulostaa tutulta.
Sittemmin Snyder on alkanut suunnitella Watchmen-leffan ohjaamista, mikä on toteutuessaan luultavasti megaluokan rikos ihmisyyttä, taidetta ja kaikkea muuta hyvää vastaan. Kyseessähän on maailmanhistorian tärkein kirjallinen teos, jonka perussisältö on ihan jotain muuta kuin mitä saa sopimaan kahteen tuntiin. 300:n elokuvaversion juonesta puolet täytyi vetää hatusta, koska sarjakuvassa ei ole tarpeeksi tapahtumia, mutta Watchmen on niin tiheää, että jokaisesta episodista voisi ohjata oman elokuvansa.

Puhumattakaan siitä, että se ei ole mitään Sin City -settiä, jossa sarjakuva on valmis kuvakäsikirjoitus, vaan 95% sen parhaudesta perustuu tekstien ja kuvien yhdistelyyn ja siirtymiin tarinan eri tasojen välillä sekä supersankaruuden ja koko supersankarisarjakuvagenren dekonstruktioon. (Ja ne loput 5% perustuu Ozymandiaksen geenimuunneltuun ilvekseen.) Jos kerran pitää väkisin tehdä supersankareista elokuvia, niin mallia voisi ottaa ennemminkin Unbreakablesta tai Heroesista tai jostain.

Ja onko maailmassa oikeutta, jos Comedian näyttää tältä (ei):


Mutta ei nyt siitä sen enempää. Lataan sen kuitenkin netistä heti kun se ehtii PirateBayhin, käyn myöhemmin katsomassa sen teatterissa kolmesti heti kun se ennättää tänne asti ja ostan lopulta sen kalleimman superhyperextradvd:n heti kun se tulee myyntiin.

Ja niin, uusin Kulttuurivihkot sisältää myös arvostelun Vernor Vingen surkeasta scifi-romaanista Rauhansota, joka on paras unohtaa saman tien. "Juuri tällaisten teosten takia science fictionilla on huono maine", toteaa nokkela kriitikkomme. Aamen.

2 kommenttia:

pazi-j-dog kirjoitti...

Jöö. Elokuvaa 300 on potkittu vähän samasta aiheesta kuin elokuvaa Starship Troopers silloin joskus. ST tosin oli selkeästi satiiria, kun taas 300 on totisempi - parodiahorisontti ei ihan vielä näy. Homoeroottinen ote toki laimentaa mahdollista "Lähettäkää lisää joukkoja Irakiin" -tulkintaa, samoin kuin se, että Persian joukot ovat aika kiimaisia ja pakanallisia, toisin kuin ääri-islamilaiset. Kyllähän siinä voi nähdä viittauksia maailmanmenoon, mutta jos tuo joukkojenlähettämisjuttu on ikään kuin pro-Bush, niin kyllä minä näkisin Persian joukot paljon vahvemmin länsiliittouman kuvajaisena kuin ääri-islamistien.

Persian joukothan koostuivat lähinnä YK:ta muistuttavasta valikoimasta seksuaalimoraaliltaan löyhiä kansoja. Luultavasti ääri-islamistit näkevät meidät sellaisena joukkona.

Ja nimenomaan ääri-islamistithan ne käyvät lännen joukkoja päin pienellä mutta sitäkin spartalaisemmalla raivolla, tuhoutuen itse, mutta suostumatta edes neuvottelemaan.

Oskari kirjoitti...

En toki väitä, että tämä poliittissävytteinen tulkinta olisi ainoa mahdollinen kautta perusteltu, vaan enemmänkin voihan-sitä-näinkin-ajatella -tyyppinen.

Itse jutussa käsittelin kyllä myös tuota seksuaalimoraalista puolta. Leffan spartalaisethan ovat kunnon republikaanisia puritaaneja, eivätkä harrasta esimerkiksi homosuhteita, kuten historialliset kuvauskohteensa. Epähistoriallisuus ei toki ollut aivan oma älynväläykseni, vaan Milleriä on tästä moittinut mm. Alan Moore ("Come on, read a book, Frank."). Spartalaisethan pilkkaavat ateenalaisia poikarakastajiksi ("boy-lovers"). Ja ihan täyttä tuubaa on tietty väittää spartalaisia demokratian esitaistelijoiksi, koska Sparta nimenomaan ei ollut demokrattinen. Eikä orjiakaan nähty, vaikka Spartan asukkaista heitä oli suurin osa.

Ja kylläkyllä, Persian joukot ehdottomasti ovat kiimaisia, pakanallisia ja barbaarisia, kuten ei-länsimaalaiset aina rasistisessa populaarimytologiassa tapaavat olla. Ääri-islamilainen ideologia on kyllä (seksuaalimoraaliltaan ja muutenkin) faktuaalisesti jotain vähän muuta, mutta näkisin silti persialaisten tahdottomien orjien barbaariarmeijan viittauksena ennemmin islamistiseen liikkeeseen kuin Yhdysvaltoihin ihan jo siltä pohjalta, että he ovat kulttuurisesti ja rodullisesti ei-länsimaalaisia. Lähdin ajattelemaan koko leffaa enemmän etnisyyden ja rasismin kannalta kuin että olisin etsinyt sieltä ääri-islamismiin viittaavia painotuksia.

Kaksi viimeistä pointtiasi ovat hyviä, mutta hmmm... hmmm-hmmm... Totta, totta.

Toisaalta, varmasti kaikkien sotaa käyvien fundamentalistien maailmankuvassa viholliskäsitykset ovat aika samanlaisia riippumatta siitä, mistä ideologiasta fundamentalismi nousee. Samoin "väärä" seksuaalisuus on ollut aina osa sotapropagandaa. Mutta käyvätkö amerikkalaiset "terrorisminvastaista" sotaansa homouden ja suvaitsevaisuuden puolesta? Eeeeivät.

Tuota pro-bushilaista joukkojenlähettämiseen liittyvää problematiikkaa on leffassa kuitenkin aika paljon. Siinähän on ensinnäkin ne kuppaiset, irstaat ja lahjotut eforipapit, jotka yrittävät ryssiä koko homman ennen kuin sotaan on edes lähdetty ja myöhemmin vanhojen jäärien spartalaisneuvosto, jonka se yksi liero poliitikko on kietonut pikkusormensa ympärille. Leffaa katsoessa yhdistin ne ainakin itse heti oikeistokonservatiivien näkemyksiin siitä, että YK on ylikansallinen, tarpeeton ja vahingollinen rappioelin ja edustajainhuoneen peace-mongerit selkärangattomia ja epäamerikkalaisia jne.

300:ssa kaikki ovat joko hyviä tai pahoja, ja hyvät ovat aina myös vahvoja, urheita, kauniita ja rehellisiä. Ainoa rajatapaus on epämuodostunut Efialtes, joka sekin paljastuu lopulta moraaliltaan heikoksi ja menee persialaisten puolelle. Spartalaiset ovat arjalaisviikinkejä ja persialaiset juonittelevia ja ulkomaalaisia androgyynejä homoikoneja (ajattele vaikka Kserksestä).

Oma tapani kuluttaa kulttuuria voi olla poliittisesti värittynyt, mutta vakaumukseni on, että 300 on hyvin poliittinen elokuva.

Ymmärrän kyllä senkin (ja tämä on ehkä paras esitetty argumentti elokuvan puolesta), että tarina on tarkoituksella epärealistista ja fantastista, koska se on kehyskertomuksessaan sen ainoan henkiin jääneen spartalaisen kertoma sankaritaru. Sarjakuvassa viittaillaan muistaakseni moneen otteeseen siihen, että tarinankertojan täytyy värittää tapahtumia ja hieman valehdellakin, että tarina olisi kiinnostava.