Suunnattoman nerouden hillittyjä pilkahduksia

Gradun tutkimussuunnitelman esittelyajankohta lähenee lähenemistään, ja eiliseen asti näytti siltä, että olin jo ajautumassa pienimuotoiseen umpikujaan, kun mitään tarpeeksi nerokasta ja innovatiivista kysymyksenasettelua ei tuntunut johtuvan mieleeni.

Tutkimuskohteeni on siis Alan Mooren käsikirjoittama ja Dave Gibbonsin taiteilema Watchmen (1986-87, suom. Vartijat, ilm. 2006). Se on postmodernia, metataiteellista, monitahoista ja ihan xitun douppia supersankarisarjakuvaa, mahdollisesti jopa maailman paras sarjakuva (yhdessä John Marc DeMatteisin ja Jon J. Muthin Moonshadow'n kanssa), ellei peräti maailman paras taideteos (samaten yhdessä John Marc DeMatteisin ja Jon J. Muthin Moonshadow'n kanssa).

Eli kuten olin sanomassa, olin miettinyt tarpeeksi järkevää näkökulmaa monta viikkoa, eikä mitään pätevää tuntunut millään tulevan mieleen. Ongelma oli se, että sen pitäisi liittyä sekä sisältöön (sarjakuva keskittyy lähinnä puoli-ironiseen ja -nostalgiseen supersankareiden käsittelyyn) mutta myös teoksen ei-temaattiseen tasoon eli itse sarjakuvailmaisuun, koska muuten tutkimus uhkaa (ainakin muiden Watchmenistä julkaistujen artikkelien perusteella) livetä hatarasti perustelluksi kulttuurifilosofiseksi esseistiikaksi, jonka johtopäätökset premisseitä puhumattakaan ovat yhtä kyseenalaisia kuin kokoomuksen vaalilupaukset. Palaan populaarisarjakuvan tutkimuksen surkeaan tilaan sopivin esimerkein myöhemmin, kunhan graduangsti alkaa toden teolla ahdistaa.

Myös keksimääni loistavaa kysymyksenasettelua täytyy vähän jalostaa ennen kuin uskallan sen täällä julkaista, mutta paljastan sen kyllä ensi viikolla. Siinä vaiheessa kaikkien teosta tuntevien kommentit ovat tottakai sydämellisesti tervetulleita, kuten myös vihjeet siitä, kuinka parhaiten välttää Martin Heidegger pääasiallisena teoreettisena lähteenä.

Asiasta toiseen (eli yliopistopolitiikkaaan): Naputtelin äsken Jukka Torikalle muutamaa pykälää varhaisempaan kirjoitukseen liittyneeseen kommenttiin monipolvisen ja tunteellisen vastauksen, johon olen varsin tyytyväinen.