Sielunryhtiä

Ehdin jo vähän ihmetellä kävijäkäyrien nousua parin viime viikon aikana, kun en kirjoitellut tänne mitään. Mutta se ei näköjään johtunutkaan siitä, että uuden sisällön noneksistenssi houkuttelisi kansaa enemmän kuin harhaiset avautumiseni, vaan olen yltänyt mainintaan parissa etabloituneemmassa blogissa. Kirjailija ja mainion Usva-lehden toimittaja Anne Leinonen äityi kirjoittamaan alakerran naapuristani, ja populaarikulttuurinostalgista parafernaliaa arkistoivassa PopuLAARIssa kehaistiin muuten vain. Danke, danke.

Tasavallan itsenäisyyden juhlistamisen lomassa olen yrittänyt selailla huomista Eurooppalainen kirjailija ja fasisimin lumo -kurssin tenttiä silmälläpitäen Olavi Paavolaisen 30-luvun matkakirjaa Kolmannen valtakunnan vieraana, joka on vähän yllättäen oikein mielenkiintoista ja hauskaa tavaraa. Natsien kulttuuririennoissa kierrätetty Paavolainen naureskelee Reichin virallista taidetta useaan otteeseen ja pilkkaa muun muassa Wilhelm Petersenin tauluja ainoastaan germaanisen muinaistieteen opetukseen soveltuviksi oppikirjakuviksi. Myöhemmin hän tapasi Petersenin itsensä ja kuvaili tätä näin: "Harvinaisen hauska ihminen -- älykäs, huumorintajuinen ja sukkela. Luulen, että Petersenillä itselläänkin on monta kertaa hauskaa maalatessaan 'pohjoisen sielunryhdin' mukaisia kuviaan..."

Toisaalla kirjassa Paavolainen selittää muun muassa, kuinka hän ja toinen joukkion suomalainen kirjailija, suomenruotsalainen Göran Stenius lankesivat "olojen ja ajattelutapojen hermostuttamina suomalaiseen koko yön ryyppäykseen". En tiedä, onko tämä hauskaa sinänsä, mutta näin väsyneenä hymyilyttää.

Olojen ja ajattelutapojen aiheuttamaa hermostusta oli ilmassa myös toissapäiväisessä ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa, jossa valittiin käsikirjoituksen mukainen hallitus ensi vuodeksi. Vallan kahvaanhan pääsivät käsiksi demariopiskelijat, keskustaopiskelijat, kokoomusopiskelijat, kristilliset opiskelijat, poikkitieteilijät sekä maltillinen äärivasemmisto (c'est nous), kun taas kaksi suurinta ryhmää eli grönioni ja Pörssi&Dumppi jäivät oppositioon.

Humaltuneiden vihreiden epäkoherenttia vittuilua kuultiin myöhemmin illalla vielä vähän lisää, ja koska kuvio on aiheuttanut kummastusta myös muutamassa anonyymissä äänestäjässä ja koska kannatan vapaata tietoa, niin laitan tähän jatkoksi (hieman siistittynä) ryhmätovereille laaditun selostuksen hallitusneuvottelujen kulusta. Eli näin siinä minun mielestäni kävi:

Ja sitten ne eiliset hallitusneuvottelut. Nythän prosessi oli avoimempi kuin aiemmin, kaikkia ehdokkaita (yli 20) haastateltiin ja kaikki ryhmät otettiin alusta alkaen mukaan. Ainoastaan sosialistiopiskelijoilla ei ollut omaa ehdokasta (mutta Matias lupasi jalomielisesti äänestää hallitusta, jossa Mää on mukana).

Minkäänlainen punavihreä hallituspohja osoittautui mahdottomaksi heti kättelyssä, kun puheenjohtajuutta lähtivät havittelemaan sekä demarit että grönioni, eivätkä ne päässeet millään sopuun keskenään. Neuvottelujen edetessä kristilliset, poikkitieteilijät ja keskusta alkoivat kallistua demarien taakse, ja grönioni liittoutui Pörssi&Dumpin kanssa (P&D ei sopinut toiseen porukkaan siksikään, että se taisteli keskustan kanssa edustajiston puheenjohtajan paikasta). Kun PresSurekin kannatti tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa, niin molemmissa koalitioissa oli takana 16 ääntä ja jäljellä me (3+1 ääntä) ja kokoomus (5 ääntä). Periaatteessa pelkkä kokoomus olisi riittänyt enemmistöön, mutta eroa olisi silloin vain yksi ääni, joten molemmat puolet yrittivät houkutella kelkkaansa meitä molempia.

Kokoomuksen neuvottelijoiden mielestä demarien tyyppi olisi parempi puheenjohtaja ja minun mielestäni on parempi olla hallituksessa jossa on vain kokoomus kuin hallituksessa jossa on sekä kokoomus että pörssi&dumppi vaikka puheenjohtaja olisikin vihreä kuin joulukuusi, ja toisekseen pienemmistä ryhmistä koostuva hallitus houkuttelee siksi että olemme itse pieni ryhmä. Antiestablishmentarismin hengessä olisimme tietysti voineet pysyä oppositiossakin marmattamassa, mutta ei sillä niin suuria viimeksikään saavutettu.

Loppupaniikissa kokoomukselle tarjottiin tuosta toisesta hallituksesta vielä lisää paikkoja ja meille asemia ylioppilaslehden johtokunnasta, mutta yhä sinisempään hallitukseen osallistuminen ei napannut ainakaan enempää, eivätkä kokoomuslaisetkaan enää pyörtäneet päätöstään, joten näin siinä kävi. Olen vakaasti sitä mieltä, että tämä on paras tulos, mihin näissä olosuhteissa oli mahdollista päästä.

Ja lisättäköön tähän loppuun vielä, että eksentriseltä pohjalta kootussa hallituksessa mukana olosta huolimatta olemme edelleen kaikkien vaaliohjelman tavoitteiden takana, emmekä aio puolustella mitään hallituksen hölmöjä hölmöilyjä. Mutta toivon mukaan ne eivät niin hirveästi hölmöile, koska siellä on yksi järkeväkin tyyppi (eli Anni) mukana.

Sikäli kuin asia kiinnostaa, etkä ole siitä vielä perillä, niin uuden hallituksen koostumuksen voi tarkistaa vaikka tuolta.