Pimeä ritari

Kävin katsomassa uuden Batmanin, ja nannaa oli. Jokeri oli juuri niin muikea psyko kuin oli lupailtukin, eikä leffassa ollut liiemmälti yliselittelyä tai edes juurikaan Hollywood-toimintapöhökliseitä. Supersankareista käsiteltiin juuri sitä ainoaa käsittelemisen arvoista teemaa, eli vigilantti-väkivallan moraalista oikeutusta. Ainoa valittamisen aihe on se, että sarjakuvia (tai edellisiä elokuvia) tuntevat tiesivät, mitä Pepsodent-hymypoika Harvey Dentille väistämättä lopulta tapahtuu. Jos Christopher Nolan on niin nerokas kuin elokuva antaa olettaa, niin ehkä hän olisi voinut kehittää jonkun uudenkin rosmon, jota ei olisi jo ryöstöviljelty aivan puhki. Nooo, ehkä kaikkea ei voi saada.

Luin viime viikolla kirjailija Charlie Strossin blogista Bechdel-testistä, jolla voi "testata" sukupuolikuvauksen konservatiivisuutta. Testistä ja sen taustoista (sekä urpoista elokuva-alan miesprofessoreista) voi lukea lisää täältä, mutta lyhykäisyydessään Bechdel-testi kuuluu näin:
1) Onko elokuvassa vähintään kaksi nimettyä naisroolihahmoa,
2) jotka puhuvat keskenään
3) jostain muusta kuin miehistä?

Useimmat elokuvat eivät todellakaan läpäise. Dark Knightissa taisi olla vain yksi kohta, jossa kaksi naista (petturipoliisi Ramirez ja poliisipäällikkö Gordonin vaimo, jonka nimi ehkä mainittiin) puhuvat keskenään. Sekin on puhelinkeskutelu, jonka Kaksinaama pakottaa petturipoliisi Ramirezia aloittamaan aseella uhaten, eli vähintäänkin rajatapaus.