Vaali-inventaariota

Kunnallisvaaliäänet on nyt myös tarkastuslaskettu, eikä oma pottini muuttunut 131:stä äänestä mihinkään.

Lopullisen vaalituloksen perusteella voi tehdä monenlaisia laskelmia. Toisen varavaltuutetun paikkaan olisin tarvinnut 6 ääntä enemmän, ensimmäisen varavaltuutetun paikkaan 16 ääntä enemmän ja valtuutetun paikkaan 24 ääntä enemmän. Tällä äänimäärällä en olisi päässyt valtuustoon mistään puolueesta, mutta varavaltuutetuksi kaikkiin paitsi kristillisdemokraatteihin. Perussuomalaisten ja kommunistien listalla olisin jopa ensimmäinen varavaltuutettu (olettaen tietysti, että kukaan olisi minua kehdannut äänestää, jos olisin perussuomalainen).

Mitä sitten vaaleista jäi käteen (muuta kuin valtuustoryhmän toimintaan osallistuminen sekä mahdolliset luottamustoimet)?

Verenpaine on alkanut tasaantua, blogi on riisuttu vaaligrafiikoista ja -namiskoista ja sain vihdoin tiskattua keittiöön kertyneen järjettömän astiavuoren. Yliopistolla osa vastaantulevista ihmisistä, joita en tunne, vaikuttaa siltä kuin tietäisi, kuka minä olen (tämä voi tietysti olla myös neuroosia). Blogin päivittäisessä kävijämäärässä oli vaalipäivänä kaikkien aikojen ennätys, kun 150 pamahti rikki.

Sen lisäksi (palatakseni vaaligrafiikoihin ja -namiskoihin) pääsin aika kiitettävästi jyvälle eräistä html-kikoista ja blogger-alustan tuunaamisesta, vaikka olenkin aika noviisi.


Kompastelin myös kuvankäsittelyohjelmien kanssa sen verran, että suunnittelin vaaliflyerin ihan itselleni sekä vasemmistonuorten yhteisen Jylkkäri-mainoksen. Molemmat olivat kai ihan onnistuneita. Taskunpohjalle jäi myös muutama rintamerkki pinssikoneen kokeilun jäljiltä, vaikka niitä olisi ehkä kannattanut tehdä jostain muustakin kuin kokoomuksen vaalilehdestä enemmän kuin tuo yksi (joka tosin esittää itse Martti Korhosta). Laitan kokoomuksen vaalivoiton osittain käyttämieni rintamerkkien tiliin.


Mutta joo. Eiköhän vaalien puiminen ala nyt riittää.